osalla _p_. Huomaa, että ne eivät ole tasolla _M_, vaan tasolla
_N_. Ne ovat vanhurskautetut, mutta eivät pyhitetyt. Ne eivät ole
kokonaan vihkiytyneet Jumalalle eivätkä sentähden ole sikiytyneet
henkiolennoiksi. He ovat kuitenkin maailmaa korkeammalla, koska he
ovat vastaanottaneet Jeesuksen lunastajanaan synneistä; mutta jos
he yhä edelleen vastustavat tämän aikakauden korkeaa kutsua tulla
jäseniksi Jumalan henkiseen perheeseen, menettävät he _uskon_
vanhurskauttamisen ja tulevat jälleen samaan tilaan kuin maailma.
Jos he lopultakin, ennalleenasettamisen aikoina alistuvat Kristuksen
valtakunnan vanhurskaita lakeja noudattamaan, tulevat he saavuttamaan
täydellisen maallisen ihmisen Aadamin kaltaisuuden. He jälleenvoittavat
täydelleen kaiken sen, mikä hänessä menetettiin. He saavuttavat sama
inhimillisen täydellisyyden henkisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa
suhteessa ja tulevat jälleen Jumalan kuvan kaltaisiksi, kuten Aadam
oli, sillä heidät lunastettiin kaikkeen tähän. Tämä luokka, _p_, ei
siis oikeastaan käytä hyväkseen heille uskon perustuksella laskettua
vanhurskauttaan nykyisessä ajassa (jolloin vanhurskauttaminen _uskon_
kautta on tehty mahdolliseksi -- tuhatvuotiskautena vanhurskautetaan
ihmiset _todellisesti_). Tämä vanhurskauttaminen myönnetään nyt sitä
erityistä tarkotusta varten että muutamat tulisivat kykeniviksi
uhraamaan otollisia uhreja ja pääsisivät luokkaan _n_ "Kristuksen
ruumiin" jäseninä. Ne, jotka kuuluvat luokkaan _p_, vastaanottavat
Jumalan armon niin, että se menee heiltä _hukkaan_ (2 Kor. 6: 1): he
eivät käytä sitä hyväkseen mennäkseen eteenpäin ja uhratakseen itsensä
otollisina uhreina tänä aikakautena jolloin uhrit kelpaavat Jumalalle.
Ne, jotka kuuluvat tähän luokkaan, eivät ole "pyhiä", eivätkä
vihkiytyneen "ruumiin" jäseniä, mutta apostoli kutsuu kuitenkin heitä
"veljiksi". (Room. 12: 1). Samassa merkityksessä tulee koko suku, kun
se on ennalleenasetettu, olemaan Kristuksen veljiä ja Jumalan lapsia,
joskin eri luontoa. Jumala on _kaikkien_ Isä, jotka ovat sopusoinnussa
hänen kanssaan, kuuluivat ne mihinkä tasoon tai luontoon tahansa.
Eräs toinen luokka nimiseurakunnan yhteydessä, luokka, joka ei
koskaan ole uskonut Jeesukseen heidän syntiensä uhrina, ja joka siis
ei ole vanhurskautettu -- ei ole tasolla _N_, -- merkitään tason _N_
alapuolelle osalla _q_. Nämä ovat "susia lammasten vaatteissa", joskin
he kutsuvat itseänsä kristityiksi ja tunnustetaan nimiseurakunnan
jäseniksi. He eivät todellisuudessa usko Kristukseen lunastajanaan,
vaan kuuluvat tasoon _R_. He kuuluvat maailmaan eivätkä ole paikallaan
seurakunnassa, jota he suuresti vahingoittavat. Tässä sekavassa
tilassa, naine eri luokkineen, _n, m, p_ ja _q_, sekotetut keskenään
ja kaikki kutsuen itseään kristityiksi, on nimiseurakunta ollut
olemassa koko evankeliumin aikana. Kuten Herra ennusti, on nimellinen
taivaanvaltakunta (nimiseurakunta) nisulla ja rikkaruoholla kylvetyn
pellon kaltainen. Ja hän sanoi, että hän tahtoi antaa "molempain
kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti" aikakauden lopussa. Leikkuuaikana
sanoo hän elomiehille ("enkeleille" -- lähettiläille): "Kootkaa ensin
lusteet ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi, mutta nisut korjatkaa
aittaani". -- Matt. 13: 38, 39, 41, 49.
Nämä Herran sanat osottavat, että kun hänen tarkotuksensa oli antaa
näiden molempien kasvaa yhdessä aikakauden kuluessa ja tunnustaa heidät
nimiseurakunnan jäseniksi, niin oli kuitenkin hänen tarkotuksensa,
että oli tuleva näiden luokkien erottamisen aika, kun ne, jotka
todellisuudessa muodostavat seurakunnan, hänen pyhänsä (_n_), jotka
Jumala on hyväksynyt ja tunnustanut, tulisivat ilmestymään. -- Matt.
13: 39.
Evankeliumin aikakautena on hyvä siemen kasvanut, ja lusteet, eli nisun
matkiminen, samaten. "Hyvä siemen on valtakunnan lapset", luokat _n_
ja _m_, sen sijaan että "lusteet ovat pahan lapset". Kaikki, jotka
kuuluvat luokkaan _q_ ja monet, jotka kuuluvat luokkaan _p_, ovat
sentähden "lusteita", sillä ei kukaan voi palvella "kahta herraa", ja
"te olette sen palvelijoita, jolle olette kuuliaiset". Koska ne, jotka
kuuluvat luokkaan _p_, eivät vihi palvelustaan ja kykyjään Herralle,
joka osti heidät -- joka on järjellinen jumalanpalvelus, -- niin
käyttävät he epäilemättä paljon ajastaan ja kyvyistään todellisessa
taistelussa Jumalaa vastaan ja tietenkin vihollisen palveluksessa.
Huomaa nyt kartalla evankeliuminaikakauden elonkorjuu eli loppu:
huomaa ne kaksi osaa, joihin se on jaettu -- seitsemän vuotta ja
kolmekymmentäkolme vuotta, joka täydelleen vastaa juutalaisen
aikakauden elonkorjuuta. Juutalaisen mukaisesti tulee tämä elonkorjuu
ensin olemaan seurakunnan koettelemisen ja seulomisen aika ja sitten
vihan aika, eli "seitsemän viimeisen vaivan" vuodattaminen maailman
yli, nimiseurakunta siihen laskettuna. Juutalainen seurakunta oli
"varjo" eli esikuva lihallisella tasolla kaikesta siitä, mitä
evankeliumin aikakauden seurakunta nautti henkisellä tasolla.
Lihallista Israelia koetteli heidän aikakautensa elonkorjuussa _se
totuus_, joka silloin tarjottiin tälle kansalle. Totuus, jonka aika
oli silloin tullut, oli viikate, joka erotti "oikeat israelilaiset"
juutalaisesta nimiseurakunnasta, ja totista nisua oli ainoastaan pieni
murto-osa verrattuna tunnustajiin. Niin on myös tämän aikakauden
elonkorjuussa. Juutalaisen aikakauden mukaisesti johtaa evankeliumin
aikakauden elonkorjuuta ylielomies, meidän Herramme Jeesus, jonka
silloin täytyy olla läsnä. (Ilm. 14: 14). Hänen ensimäinen työnsä
tämän aikakauden elonkorjuussa tulee olemaan toden erottaminen
väärästä. Nimiseurakunnan sekavan tilan johdosta kutsuu Herra
sitä "Baabeliksi", sekotukseksi, ja elonaika on se aika, jolloin
nimiseurakunnan eri luokat tulevat erotettaviksi ja _n_ luokka tehdään
kypsäksi ja täydelliseksi. Nisut erotetaan ohdakkeista ja tuleentunut
vehnä tuleentumattomasta j.n.e. _n_-luokkaan kuuluvat ovat vehnän
esikoishedelmä, ja tultuaan erotetuiksi tulevat he ajan täytyttyä
Kristuksen morsiameksi ja saavat aina olla Herransa luona hänen
kaltaisinaan.
Tämän pienen lauman erottamista Baabelista osotetaan kuviolla _s_.
Se on menossa _yhtymään_ Herran kanssa tullakseen osalliseksi hänen
nimestään ja kunniastaan. Kuvio _w_ osottaa kirkastettua Kristusta,
päätä ja ruumista. Kuviot _t, u_ ja _v_, esittävät "Baabelin"
nimiseurakunnan -- lankeemista ja pirstoutumista "suuren vaivan
aikana", "Herran päivänä". Joskin tämä näyttää tulevan hirmuiseksi,
niin on se kuitenkin todellisuudessa tuleva suureksi hyödyksi kaikille
todellisille nisuille. Baabeli lankeaa, koska se ei ole sitä, mitä
se sanoo olevansa. Nimiseurakuntaan kuuluu paljon kerskaajia, jotka
ovat siihen liittyneet sen edullisen aseman perustuksella, joka
sillä on maailman silmissä, ja jotka käytöksensä takia tekevät sen
haisevaksi maailman edessä. Herra on aina tuntenut heidän todellisen
luonteensa, mutta aikomuksensa mukaisesti antaa hän heidän olla aina
elonkorjuuseen asti, jolloin hän on kokoova valtakunnastaan (totisen
seurakuntansa, ja sitova yhteen) kaiken pahennuksen ja ne, jotka
tekevät väärin ja heittävät heidät palajaan uuniin (vaivaan, joka
_hävittää_ heidän nimelliset järjestelmänsä ja väärät tunnustuksensa).
"Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko".
(Matt. 13: 41--43). Ne vaikeudet, jotka tulevat kohtaamaan seurakuntaa,
johtuvat huomattavassa määrässä kasvavasta epäuskosta ja spiritismin
eri muodoista, joista johtuu vaikeita koettelemuksia, koska Baabeli
itsessään suosii useita Jumalan sanan vastaisia oppeja. Samoin kuin
Kristuksen _risti_ juutalaisessa elonkorjuussa oli loukkauskivi
juutalaisille, jotka odottivat kirkkautta ja valtaa, ja maailman
viisaille kreikkalaisille hulluus, niin on se jälleen evankeliumin
aikakauden elonkorjuussa tuleva loukkauskiveksi ja pahennuksenkallioksi.
Jokainen, joka on rakentanut uskonsa Kristukseen jostakin muusta
aineesta kuin jumalallisen totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista
kivistä, ja muodostanut luonteensa sopusointuun sen kanssa, tulee
huomaamaan olevansa suurissa vaikeuksissa vihan ("tulen") aikana;
sillä kaikki inhimillisen perimätiedon puu, heinä ja olki tulee
hävitettäväksi. Ne, jotka rakentaessaan ovat käyttäneet oikeita
aineksia, ja joilla siis on kelvollinen luonne, merkitään kuviossa
_s_:llä, samalla kun _t_ esittää "suurta joukkoa", joka on siinnyt
hengestä, mutta joka on rakentanut puista, heinistä ja oljista
-- nisua, mutta joka ei ole täysin kypsää silloin, kun esikoinen
(_s_) korjataan. Nämä (_t_) menettävät palkinnon: valtaistuimen
ja jumalallisen luonnon, mutta tulevat lopullisesti syntymään
henkiolentoina, jotka ovat alempaa astetta kuin jumalallinen luonto.
Joskin nämät todellisuudessa ovat vihkiytyneet, hallitsee heitä
niin suuressa määrässä maailman henki, etteivät he anna elämäänsä
uhriksi. Vieläpä "elonkorjuussa", kun _totuus_ erottaa morsiamen
elävät jäsenet toisista, tulevat näiden korvat, _t_-luokka siihen
laskettuna, olemaan työläät kuulemaan. He tulevat olemaan hitaita
uskomaan ja hitaita toimimaan tänä erottamisen aikana. He tulevat
epäilemättä tuntemaan itsensä hyvin masentuneiksi, kun he jälestäpäin
huomaavat, että morsian on tullut täysilukuiseksi ja yhtynyt Herran
kanssa, ja että he välinpitämättömyyden ja raskauttavien huolien tähden
ovat menettäneet tuon suuren palkinnon; mutta Jumalan suunnitelman
ihanuus, jota he silloin alkavat erottaa rakkauden suunnitelmana sekä
heitä että koko ihmismaailmaa varten, on kokonaan voittava heidän
surunsa, ja he tulevat riemuitsemaan: "Halleluja! sillä Herra meidän
Jumalamme, Kaikkivaltias, on ruvennut hallitsemaan. Iloitkaamme ja
riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat
tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä". (Ilm. 19: 6,
7). Huomaa myöskin, miten runsaasti Herra on pitänyt huolta heistä.
Heille lähetetään tällainen julistus: Joskaan ette ole Karitsan
morsian, niin saatte olla läsnä hääaterialla. -- "Autuaita ovat ne,
jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" (V. 9), Tämä suuri joukko
on aikanaan Herran kurituksen kautta tuleva täyteen sopusointuun
hänen suunnitelmiensa kanssa ja pesevä vaatteensa, jotta se lopulta
saavuttaisi aseman (_y_) henkisessä tasossa _L_, joka on lähinnä
morsianta (_x_). -- Ilm. 7: 14, 15.
Hädän aika, sellainen kuin se koskee maailmaa, alkaa, kun Baabeli
alkaa vajota ja hajota. Silloin tapahtuu kaikkien inhimillisten
yhteiskuntajärjestysten ja kaikkien hallitusten kukistuminen, joka
valmistaa maailmaa vanhurskauden hallitusta varten. Hädän aikana
saatetaan luonnollinen Israel (_e_), joka on ollut hyljättynä, kunnes
täysi luku pakanoista tulisi Jumalan valtakuntaan, jälleen Jumalan
suosioon ja evankeliumin aikakauden seurakunta tai henkinen Israel
tehdään täydelliseksi ja kirkastetaan. Tuhatvuotiskautena on Israel
oleva maan etevin kansa, kaiken maallisen olemassaolotason etunenässä,
ja kaikki tottelevaiset saatetaan vähitellen sen yhteyteen ja sen
kanssa sopusointuun.
Heidän, samoin kuin ylimalkaan maailman ennalleenasettaminen
täydelliseen inhimilliseen luontoon, tulee tapahtumaan asteettain ja
vaatii koko tuhatvuotiskauden täydellistä toteuttamistaan varten.
Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden kuluessa lopetetaan eli
tyhjäksitehdään vähitellen aadamilainen kuolema. Nämä eri asteet
-- sairaus, tuska ja heikkous samoin kuin hauta -- taipuvat suuren
Ennalleenasettajan vallan edessä, kunnes karttamme mukainen suuri
pyramiidi aikakauden lopussa on valmis. Kristushenkilö (_x_) tulee
olemaan kaiken pää -- johon kuuluu suuri joukko enkeleitä ja
ihmisiä -- lähinnä Isää; sitten tulee järjestyksessä suuri lauma,
henkiolennot (_y_), ja sitten enkelit, sitten Israel lihan jälkeen
(_z_), käsittäen ainoastaan oikeat israelilaiset, maan kansojen
etunenässä, sitten ihmismaailma (_W_), joka on ennalleenasetettu sen
kaltaiseen täydellisyyteen, joka oli ihmissuvun päällä, Aadamilla,
ennenkuin hän teki syntiä. Tämä ennalleenasettaminen tulee tapahtumaan
vähitellen tuhatvuotiskautena -- ennalleenasettamisen aikoina. (Ap. t.
3: 21). Muutamat tulevat kuitenkin hävitettäväksi kansasta: ensiksi
kaikki ne, jotka täyden valon ja tilaisuuden vallitessa sadan vuoden
kuluessa kieltäytyvät millään tavalla edistymästä vanhurskautta
ja täydellisyyttä kohti (Jes. 65: 20), ja toiseksi ne, jotka
kehityttyään täydellisyyteen viimeisessä koetuksessa tuhatvuotiskauden
lopussa osottautuvat uskottomiksi. (Ilm. 20: 9). Sellaiset kuolevat
toisen kuoleman, josta ei ole luvattu mitään ylösnousemusta tai
ennalleenasettamista. Ainoastaan _yksi_ henkilökohtainen koetus on
järjestetty. Ei koskaan tulla antamaan muuta kuin _yksi_ lunastaja.
Kristus ei kuole enään.
Kun tarkastamme Isän suurta suunnitelmaa seurakunnan korottamiseksi
ja Israelin ja maan kaikkien sukujen siunaamiseksi, joka johtuu
ennalleenasettamisesta seurakunnan kautta, muistuu mieleemme enkelten
laulu: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha,
ihmisiin mielisuosio!" Jumalan suunnitelman täyttyminen "oli yhdistävä
Kristuksessa kaikki". Kuka silloin sanoo, että Jumalan suunnitelma on
epäonnistunut? Kuka on silloin sanova, ettei hän ole kääntänyt pahaa
hyväksi ja saattanut sekä ihmisten että perkeleitten vihaa kääntymään
hänelle ylistykseksi?
Pyramiidi-kuvio ei sovi ainoastaan hyvin valaisemaan täydellisiä
olentoja, vaan antaa se myöskin hyvän kuvan koko luomakunnan
yhtenäisyydestä, kuten se Jumalan suunnitelman päättyessä tulee olemaan
_yhtenäinen_, kun kaiken sopusointu ja täydellisyys on saavutettu
Kristuksen johdon alla, joka ei ainoastaan ole seurakunnan, ruumiinsa,
pää, vaan myös kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä. -- Ef. 1: 10.
Kristus Jeesus oli "alku", "pää", "päätekivi", "huippukulmakivi" tässä
suuremmoisessa rakennuksessa, joka vasta on ainoastaan alulla; ja
huippukiven suuntien ja kulmien kanssa täytyy jokaisen alapuolella
olevan kiven tulla asetetuksi sopusointuun. Kuinka monenlaisia kiviä
löytyneekään tässä rakennuksessa, kuinka monta eri luontoa onkaan
Jumalan lapsilla, maallisilla ja taivaallisilla, täytyy heidän
kaikkien, ollakseen ikuisesti otollisia hänen edessänsä, tulla
luonteeltaan hänen Poikansa kuvan kaltaisiksi. Kaikkien, jotka tulevat
kuulumaan tähän rakennukseen, täytyy tulla osallisiksi kuuliaisuuden
hengestä Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta häneen ja kaikkiin hänen
luomuksiinsa, joka henki runsaassa määrässä esiintyi Jeesuksessa -- se
henki, joka täyttää lain: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämelläsi
ja koko sielullasi ja koko mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin
itseäsi.
Suunnitelman toteuttamisessa (sellaisena kuin Jumalan sana esittää
tämän kaiken yhteenliittämisen, sekä taivaassa että maan päällä, yhden
pään alle) valittiin Kristus, pää, ensin, sitten seurakunta, joka
on hänen ruumiinsa. Enkelit ja muut henki-olennot tulevat arvossa
sen jälkeen, sitten tulevat arvolliset Israelista ja maailma. Alkaen
korkeimmasta tulee järjestäytyminen jatkumaan, kunnes kaikki, jotka
_tahtovat_, ovat saatetut sopusointuun ja yhtenäisyyteen.
Omituista on, että tämä koeteltu pää- eli huippukulmakivi asetetaan
ensin ja kutsutaan _perus_-kiveksi. Siten valaistaan sitä seikkaa, että
kaiken toivon perustus Jumalaan ja vanhurskauteen nähden ei ole pantu
maan päälle vaan taivaaseen. Ja ne, jotka rakennetaan eli liitetään
tähän taivaalliseen perustukseen, kiinnitetään siihen taivaallisen
vetovoiman ja taivaallisten lakien kautta. Ja joskin tämä järjestys
on päinvastainen kuin se, mikä on vallalla maallisessa rakennuksessa,
kuinka sopivaa onkaan, että se kivi, jonka kaltaiseksi koko rakennus
muodostetaan, asetetaan ensin. Kuinka sopivaa onkaan myös, että meidän
perustuksemme on pantu _ylös_, eikä _alas_, ja että me elävinä kivinä
"_rakennumme_ ylöspäin häneen kaikessa". Siten tulee työ jatkumaan
tuhatvuotiskauden kuluessa, kunnes jokaisen luonnon jokainen olento
taivaassa ja maan päällä on ylistävä ja palveleva Jumalaa sopusoinnussa
täydellisen tottelevaisuuden kanssa pitäen sitä ojennusnuoranaan.
Maailman kaikkeus tulee olemaan puhdas; sillä sinä päivänä "on
tapahtuva, että jokainen, joka ei kuule sitä profeettaa, hävitetään
kansasta" -- toisessa kuolemassa. -- Apt. 3: 22, 23.
Tabernaakkeli erämaassa.
Tätä samaa oppia, jonka aikakausien kartta esittää, opettaa tässä
tämä Jumalan järjestämä esikuva, jota tullaan edempänä täydellisemmin
käsittelemään. Me asetamme sen rinnatusten kartan kanssa, jotta
sopivalla tavalla huomattaisiin tai käsitettäisiin, että eri tasot
eli asteet kaikkein pyhimpään opettavat samaa kuin se, mitä jo
seikkaperäisesti on käsitelty. Tabernaakkelin esikartanon ulkopuolella
oleva leiri kuvaa koko maailmaa synnissä, turmeluksen tasolla _R_.
Jos me menemme "portin" kautta "esikartanoon", tulemme uskovaisiksi
eli _vanhurskautetuiksi_ ihmisiksi, tasolla _N_. Ne, jotka kulkevat
edelleen vihkiytymiseen, kiiruhtavat edelleen tabernaakkelin ovelle
ja tulevat, kun he astuvat sisään (tasoon _M_) papeiksi. Heitä
vahvistetaan "näkyleipien" kautta, valaistaan "kynttiläjalan" kautta ja
tehdään kykeneviksi uhraamaan otollista suitsutusta Jumalalle Jeesuksen
Kristuksen kautta, kultaisella alttarilla. Viimein, ensimäisessä
ylösnousemisessa, pääsevät he täydelliseen henkiseen tilaan eli
"kaikkein pyhimpään", tasoon _L_, ja saavat sen jälkeen Jeesuksen
kanssa tulla osallisiksi valtakunnan kirkkaudesta, tasolla _K_.
* * * * *
Valinnut oon. Herran kanssa
käydä, minkä maksoikaan.
Joskin riemun, pilkan kautta
tiensä kaita kulkeekaan.
Vaikka juorut, tuskat tuimat
tiellä mua nyt haavottaa;
eipä huolta, kun saa Herran
omaksensa omistaa.
Herran tietä käydä tahdon --
kuinka suuri onnen on --
kunnes toivon päähän pääsen,
alkaa riemu rajaton.
Valinnut oon ristin alla
kuolla itsestäni pois;
etten etsis' maista rauhaa,
jotta Jeesus loman' ois'.
Nyt jo vaimen riemu mainen
rinnall' lemmen Jeesuksen.
Herran rauha syömen täyttää
ristiänsä kantaen.
Herran tietä käydä tahdon --
kuinka suuri onnen on --
kunnes toivon päähän pääsen,
alkaa riemu rajaton.
Vaalin' tää on kaikkein parhain
nyt ja kautta aikojen.
Täällä kärsin Herran tähden,
voitan siellä kirkkauden.
Risti ensin, kruunu sitten.
Niin on Jeesus kulkenut.
Jäljissänsä tahdon käydä,
kunnes oon mä voittanut.
Herran tietä käydä tahdon --
kuinka suuri onnen on --
kunnes toivon päähän pääsen,
alkaa riemu rajaton.
KOLMASTOISTA LUKU.
TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.
Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja
ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. --
Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta. -- Olemassa
olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. --
Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna
toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan.
-- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. --
Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä
maailman valtakunnassa.
Jumalallisen ilmestyksen ensimmäisessä luvussa ilmottaa Jumala
aikomuksensa maallisen luomuksen ja sen hallituksen suhteen. "Ja
Jumala sanoi; 'Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, olemaan meidän
kaltaisemme; ja vallitkoon he kalat meressä ja linnut taivaan alla ja
karjan ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka liikkuvat maan päällä.'
Ja Jumala loi ihmisen kuvaksensa, omaksi kuvaksensa loi hän hänet,
mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät. Ja Jumala siunasi heitä; Jumala
sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja
tehkää se itsellenne alamaiseksi! ja vallitkaa kalat meressä ja linnut
taivaan alla ja kaikki eläimet, jotka liikkuvat maan päällä'."
Maan herraus annettiin siis ihmissuvun käsiin, jota edusti ensimmäinen
ihminen, Aadam, joka oli täydellinen ja sentähden täysin kelvollinen
olemaan maan herra, hallitsija eli kuningas. Tämä tehtävä lisääntyä ja
täyttää maa ja tehdä se alamaiseksi ja hallita sitä ei koske ainoastaan
Aadamia vaan koko ihmissukua; "vallitkoon _he_" j.n.e. Jos ihmissuku
olisi pysynyt täydellisenä ja synnittömänä, niin ei tämä herraus olisi
koskaan mennyt heidän käsistään.
Huomattakoon, ettei tässä määräyksessä kukaan ihminen ole saanut valtaa
eikä herrautta kanssaihmistensä yli, vaan koko suku saa herrauden maan
yli viljelemään sitä ja käyttämään sen tuotteita yhteiseksi hyväksi.
Ei ainoastaan kasvi- ja kivikunnan aarteita aseteta siten ihmiskunnan
käytettäväksi, vaan koko eläinmaailma kaikessa moninaisuudessaan on
hänen käytettävänään ja häntä palvellakseen. Jos suku olisi pysynyt
täydellisenä ja suorittanut tämän Luojan alkuperäisen aikomuksen,
olisi suvun jäsenluvun kasvaessa ihmisille tullut välttämättömäksi
neuvotella keskenään ja järjestää pyrkimyksensä ja toimintansa sekä
ajatella tapoja ja keinoja yhteisten siunausten oikeudenmukaista
ja viisasta jakamista varten. Ja koska suuren luvun tähden aikojen
kuluessa olisi tullut mahdottomaksi kaikkien saapua neuvotteluun, niin
olisi tullut välttämättömäksi, että ihmissuvun eri luokat olisivat
valinneet edustajia heidän puolestaan puhumaan ja toimimaan. Ja jos
kaikki olisivat täydellisiä henkisessä, ruumiillisessa ja siveellisessä
suhteessa, jos jokainen rakastaisi Jumalaa ja hänen lakiaan yli kaiken
ja lähimmäistään niinkuin itseään, ei tällaisessa järjestyksessä olisi
esiintynyt mitään mielipiteiden eroavaisuuksia tai hankauksia.
Siten me näemme, että Luoja alkuaan aikoi maan hallitukselle
tasavaltaisen hallitusmuodon, josta jokainen yksityinen tulisi
osalliseksi, jossa jokainen olisi itsehallitsija ja joka suhteessa
hyvin kehittynyt hoitamaan asemaansa kuuluvia velvollisuuksia, mikä
koskee sekä omaa että yleistä parasta.
Oli ainoastaan yksi ehto, josta ihmiselle uskottu maan herraus
riippui, ja se oli, että Jumalan sallimaa hallitusta oli hoidettava
sopusoinnussa maailman kaikkeuden korkeimman hallitsijan kanssa,
jonka laki lyhykäisyydessään on rakkaus. "Rakkaus on lain täyttämys."
"Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko
mielelläsi" ja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." -- Room. 13:
10; Matt. 22: 37--40.
Tämän suosion suhteen, joka ihmisille on annettu, ylistää Daavid
Jumalaa ja sanoo: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan
sinä kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet
töittesi herraksi." (Ps. 8: 6, 7.) Tämä herraus, joka annettiin
ihmissuvulle Aadamin olennossa, oli ensimäinen Jumalan valtakunnan
toimeenpaneminen maan päällä. Ihminen hallitsi Jumalan edustajana.
Mutta tottelemattomuutensa kautta korkeinta hallitsijaa kohtaan ei hän
menettänyt ainoastaan elämäänsä, vaan myöskin kaikki oikeutensa ja
etuutensa Jumalaa edustavana hallitsijana maan päällä. Tästä lähtien
oli ihminen kapinoitsija, erotettu ja tuomittu kuolemaan. Pian sen
jälkeen hävisi Jumalan valtakunta maan päältä, eikä sitä sittemmin ole
toimeenpantu muuta kuin lyhyeksi ajaksi ja esikuvauksellisella tavalla
Israelin kansassa. Joskin ihminen Eedenissä menetti oikeutensa elämään
ja herrauteen, niin ei kumpaakaan otettu häneltä pois aivan kohta, ja
niin kauvan kuin kirottu elämä on olemassa, sallitaan ihmisen hallita
maata omien käsitystensä ja kykyjensä mukaan Jumalan määräämään aikaan
asti, kunnes hän tulee, jonka oikeus on omistaa se hallitus, jonka hän
osti.