edut puolellaan, ja jotka sulkevat silmänsä sekä terveen järjen että
vanhurskauden vaatimuksilta; samalla tulee samankaltainen itsekkäisyys
yhtyneenä _itsensäsuojelemis_vaistoon ja lisättyyn tietoon omista
oikeuksista köyhemmän luokan keskuudessa terästämään toisia ja
kiihottamaan toisia, ja tulos näistä _siunauksista_ tulee joksikin
aikaa olemaan hirmuinen -- todellakin hädän aika, jonka kaltaista
ei ole ollut koko sillä ajalla, kun ihmisiä on ollut olemassa -- ja
johtuu se siitä, ettei ihminen turmeltuneessa tilassaan ilman johtoa ja
tarkastusta voi käyttää hyväkseen näitä siunauksia. Ihmiset eivät voi
ilman vahinkoa ja vaaraa käyttää hyväkseen täyttä vapautta, ennenkuin
tuhatvuotiskauden hallitus on jälleen kirjottanut Jumalan lain
ennalleenasetettuun ihmissydämeen.
Hädän päivä tulee päättymään sopivaan aikaan, kun hän, joka puhui
myrskyiselle Galilean merelle, tulee samalla tavalla vallallaan
nuhtelemaan inhimillisten intohimojen lainehtivaa merta, sanoen:
"Vaikene, ole hiljaa!" Kun Rauhanruhtinas "esiintyy" vallassaan,
tulee suuri rauha olemaan seurauksena. Silloin taipuvat raivoavat ja
taistelevat voimat "Jehovan voidellun" vallan alle. "Herran kirkkaus
on ilmenevä, ja kaikki liha on sen yhdessä näkevä", ja täten alkaneen
Kristus-henkilön hallituskautena "tulevat kaikki sukukunnat maan päällä
siunatuiksi".
Silloin tulevat ihmiset näkemään, että se, mitä he kutsuvat
luonnolliseksi kehitykseksi ja "aivojen aikakauden" viisaudeksi olikin
Jehovan salamoiden välkkymistä (Ps. 77: 19) "hänen valmistuksensa
päivänä" ihmissuvun siunaamista varten, Mutta nyt voivat ainoastaan
pyhät nähdä, ja ainoastaan taivaallisessa viisaudessa viisaat
ymmärtää sitä, sillä "Herra seurustelee tuttavallisesti niiden kanssa
jotka häntä pelkäävät, ja heille tahtoo hän julistaa liittonsa".
(Ps. 25: 14.) Kiitos olkoon Jumalan, että hän, tiedon yleisesti
lisääntyessä, on niin järjestänyt, ettei hänen lapsensa tarvitse
olla hedelmättömät, mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
tuntemiseen ja hänen suunnitelmiensa käsittämiseen. Ja tämän
hänen sanansa ja suunnitelmiensa tietämisen kautta me kykenemme
erottamaan ja vastustamaan ihmisten tyhjiä keksintöjä ja mielettömiä
perimätietoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Raamattu
kertoo ihmisen luomisesta, että Jumala loi hänet täydelliseksi ja
suoraluontoiseksi, maalliseksi kuvaksi hänestä itsestään, että
ihminen mietti kaikenlaisia suunnitelmia ja saastutti itsensä (1
Moos. 1: 27; Room. 5: 12; Saarn. 7: 30), että koska kaikki olivat
syntisiä, niin suku oli kykenemätön auttamaan itseään, eikä kukaan
voinut lunastaa veljeään tai antaa Jumalalle lunastushintaa hänen
puolestaan (Ps. 49: 8, 16), että Jumala osanotossaan ja rakkaudessaan
oli pitänyt huolta siitä, että Jumalalan Poika tämän tähden tuli
ihmiseksi ja maksoi hinnan ihmisen lunastamiseksi, että hän tämän
uhrinsa palkinnoksi ja voidakseen täyttää suuren sovintotyön tuli
korkealle korotetuksi, aina jumalalliseen luontoon asti, sekä että hän
aikanaan tulee toimeenpanemaan suvun ennalleenasettamisen alkuperäiseen
täydellisyyteen ja siihen siunaukselliseen tilaan, joka silloin
omistettiin. Kaikki tämä on selvään opetettu Raamatussa alusta loppuun
asti ja on täydellinen vastakohta kehitysopille, tai paremmin sanoen,
sellaiset "tyhjät puheet... lausunnot, joita väärin tieteellisiksi
kutsutaan", ovat räikeimmässä ja sovittamattomimmassa ristiriidassa
Jumalan sanan kanssa.
* * * * *
"Katso, katso, kuinka Taatto
meitä paljon rakastaa,
kuinka Taaton hellä silmä
meihin, lapsiin, katsahtaa!
Katso, kuinka parhaimpansa
huonoimmille antaa hän
Poikans' antaa syntein tähden.
Niin näet Taaton hellivän!
Katso, kuinka Herra Jeesus
myöskin meitä rakastaa,
kuinka aina ristin kuoloon
kärsii tuskaa katkeraa,
kuinka siellä kuollessansa
veren kalliin vuodattaa!
Katso, tuota rakkautta
pohjatonta, korkeaa!"
Kaipuuni tyydytetty.
Jos Jeesus sun kaltaisna nousta mä saan
on mulla myös kirkkaus sun.
Mä tyydyn ja kiitän mun Herraani vaan,
ett' luoksensa johdatti mun.
Tuo armahin aamu jo koittamaan saa.
Pois haihtuvat varjotkin nuo.
Kas luomus tuo uusi se sua kirkastaa
ja Luojalle kiitoksen tuo.
Kun sitten sun kaltaisna kulkea saan
kautt' taivahan tannerten ain',
ja päästä mun Taattoni helmahan vaan,
jo kaipuuni sammuttaa sain.
KYMMENES LUKU.
HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.
Tavallisia väärin käsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja
taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja
taivaallinen kirkkaus. Raamatun todistus henkiolennoista. --
Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla
olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään
otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. --
Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta
riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. Miten sen
luonteen muutos saavutetaan.
Kykenemättöminä huomaamaan, että Jumalan suunnitelma ylimalkaan
ihmissuvun suhteen tarkottaa sen ennalleenasettamista ihmisen
alkuperäiseen tilaan -- Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen -- sekä
että kristitty seurakunta poikkeuksena tästä yleisestä suunnitelmasta
tulee muuttamaan luontoa, ihmisluonnosta henkiseen luontoon, ovat
kristityt ylimalkaan luulleet, etteivät muut pelastu kuin ne, jotka
saavat henkisen luonnon. Samalla kuin Raamattu lupaa elämää, siunausta
ja ennalleenasettamista kaikille maan sukukunnille, tarjoaa ja lupaa
se muutoksen henkiseen luontoon ainoastaan evankeliumin aikakautena
valitulle seurakunnalle, eikä löydy ainoatakaan kohtaa, joka antaisi
tukea sellaiselle toivolle joidenkuiden toisten suhteen.
Jos ihmissuvun suuri enemmistö pelastetaan kaikesta siitä
alennuksesta, heikkoudesta, tuskasta, kurjuudesta ja kuolemasta,
joka on johtunut synnistä, ja asetetaan ennalleen inhimilliseen
täydellisyyden tilaan, jota ihminen ennen lankeemusta nautti, niin ovat
he yhtä todellisesti ja täydellisesti pelastetut tästä lankeemuksesta
kuin ne, jotka tämän evankeliumin aikakauden erityisen korkean kutsun
johdosta tulevat "osallisiksi Jumalan luonnosta".
Kykenemättömyys oikein käsittämään, mitä merkitsee täydellinen ihminen,
ymmärtämättömyys _kuolevainen_ ja _kuolematon_ sanojen suhteen sekä
väärät kuvaukset oikeudellisuudesta ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet
tähän erhetykseen ja pimittäneet monta muutoin helposti ymmärrettyä
Raamatun kohtaa. Tavallinen käsitys on, joskaan sitä ei tue ainoakaan
kohta Raamatussa, ettei täydellistä ihmistä ole koskaan ollut maan
päällä; että se, mitä ihminen näkee maan päällä, on ainoastaan osittain
kehittynyt ihminen, ja että hän, tullakseen täydelliseksi, täytyy
pukeutua henkiseen luontoon, Tämä käsitys saa aikaan sekaannusta
Raamatun käsittämisessä, sen sijaan että se kehittäisi sopusointua ja
ihanuutta, joka johtuu "totuuden sanan oikeasta jakamisesta".
Raamattu opettaa, että on löytynyt kaksi, ja ainoastaan kaksi,
täydellistä ihmistä, Aadam ja Jeesus. Aadam luotiin Jumalan kuvan
mukaan, se on samoilla sielun ominaisuuksilla, mitä järkeen, muistiin,
arvostelukykyyn ja tahtoon tulee, sekä siveellisillä ominaisuuksilla,
joihin kuuluu oikeudenmukaisuus, suopeus, rakkaus j.n.e. "Maasta
maallinen" oli hän maallinen kuva henkiolennosta, joka omisti
samankaltaisia ominaisuuksia, joskin hyvin erilaisia määrään ja
ulottuvaisuuteen nähden. Siinä määrin on ihminen Jumalan kuva, että
Jumala voi vielä langenneelle ihmiselle sanoa: "Tulkaa ja katsokaamme
kummalla on oikeus". -- Jes. 1: 18.
Niinkuin Jehova on kaiken valtias, niin tehtiin ihmisestä kaiken
maallisen hallitsija: -- "meidän kuvamme... ja he vallitkoon kalat
meressä ja taivaan linnut ja karjan ja koko maan" j.n.e. (1 Moos. 1:
26). Mooses sanoo meille (1 Moos. 1: 31), että Jumala katsoi ihmistä,
jonka hän _oli tehnyt_ -- ei ainoastaan alkanut, vaan päättänyt -- ja
Jumala näki luomuksensa "sangen hyväksi", se on täydelliseksi, sillä
Jumalan kannalta katsoen ei mikään, joka ei ole täydellistä, ole
_sangen hyvää_ hänen järjellä varustetuissa luoduissa olennoissaan.
Ihmisen täydellisyydestä, sellaisena kuin se oli luomisessa, sanotaan
Ps. 8: 6--9: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä
kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet töittesi
herraksi; kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle pannut: lampaat ja
härät, kaiken, niin myös metsän eläimet, linnut taivaan alla ja kalat
meressä". Muutamat, jotka tahtovat saattaa Raamatun sopusointuun
kehitysopin kanssa, ovat esittäneet sen ajatuksen, että tämän paikan
mainitseminen Hebr. 2: 7 täytyisi kääntää sanalla vähäksi _aikaa_, eikä
vähässä _määrin_ vähemmäksi enkeleitä. Kuitenkaan ei löydy tukea eikä
syytä sellaiselle selitykselle. Tämä on otettu Ps. 8: 6, ja tarkka
kreikkalaisten ja heprealaisten lauseitten vertaaminen ei jätä tässä
kohdin epäilykselle sijaa. Siinä selvään lausuttu ajatus on: arvossa
vähän vähempi kuin enkelit.
David puhuu psalmissa ihmisestä hänen alkuperäisessä tilassaan
ja viittaa profeetallisesti siihen, että Jumala ei ole jättänyt
alkuperäistä suunnitelmaansa pitää ihmistä kuvanaan ja maan
hallitsijana, sekä että hän tahtoo _muistaa_ häntä, lunastaa hänet
ja ennalleenasettaa hänet samaan tilaan jälteen. Apostoli (Hebr. 2:
7) kiinnittää huomion samaan seikkaan, että Jumala ei ole jättänyt
alkuperäistä aikomustaan; että ihmistä, alkuaan ihanaa ja täydellistä,
maan kuningasta, tullaan muistamaan, etsimään ja ennalleenasettamaan.
Hän lisää: Me emme vielä näe luvattua ennalleenasettamista,
mutta me näemme ensimäisen askeleen, jonka Jumala on ottanut sen
toimeenpanemisessa. Me näemme Jeesuksen kruunattuna tällä miehuuden
kunnialla ja ihanuudella, jotta hän sopivana lunastushintana voisi
maistaa kuolemaa kaikkien puolesta ja siten raivata tien ihmisen
ennalleenasettamisessa kaikkeen siihen, mikä kadotettiin. Rotherham,
eräs omantunnon tarkimmista kääntäjistä, kääntää tämän kohdan
seuraavasti:
"Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
tai ihmisen poika, että sinä häntä etsit?
Sinä teit hänet _vähää vähemmäksi_ sanansaattajia:
ihanuudella ja kunnialla sinä kruunasit hänet
ja asetit hänet kättesi töitten yli".
Ei myöskään, tule ajatella, että alempi aste ei voisi olla täydellinen.
Olio voi olla täydellinen, joskin se on alemmalla olemassaolotasolla
kuin toinen: siten olisi täydellinen hevonen alempana kuin täydellinen
ihminen j.n.e. Löytyy eri luontoja, elollisia ja elottomia.
Valaistaksemme asiaa teemme seuraavan taulun:
Eri asteilla Eri asteilla Eri asteilla Eri asteilta
olevia taivaallisia olevia maallisia olevia kasveja kivikunnassa
tai henkisiä tai eläin
olentoja olentoja
Jumalallinen. Ihminen. Puu. Kulta.
---- Nisäkäs. Pensas. Hopea.
---- Lintu. Ruoho. Kupari.
Enkeli Kala. Sammal Rauta.
Kukin näistä mineraalista voi olla puhdas, kuitenkin on kulta
korkeimmassa arvossa. Jos kaikki kasvilajit saatettaisiin
täydellisiksi, niin olisivat ne kuitenkin erilaiset luontoon ja arvoon
nähden. Samalla tavalla eläimien kanssa: jos kukin laji tehtäisiin
täydelliseksi, olisi moninaisuus yhä edelleen olemassa; sillä luonnon
täydelliseksi tekeminen ei muuta luontoa. Hengelliset olennot, joskin
täydelliset, ovat suhteessaan toisiinsa korkeammalla tai alemmalla
asteella luontonsa ja lajinsa puolesta. Jumalallinen luonto on korkein
ja kaikkien enkeliluontojen yläpuolella. Ylösnoustessaan tuli Kristus
"niin paljon suuremmaksi" täydellisiä enkeleitä, kuin jumalallinen
luonto on enkeliluontoa korkeampi. -- Hebr. 1: 3--5.
Huomaa tarkoin, että joskin yllä esitetyssä taulussa mainitut luokat
ovat selvästi erotetut ja erilaiset, voi niitä kuitenkin verrata
toisiinsa seuraavalla tavalla: Korkein kivikunnan aste on alempi tai
_vähää vähempi_ kuin alin kasvikunnan aste, koska kasvullisuudessa
löytyy elämää. Siten on korkein kasvikunnan aste _vähää vähempi_ alinta
eläinkunnan astetta, koska eläinten elämä alimmissa asteissaankin
omistaa tietoisuuden omasta olemassaolostaan. Siten on ihminen,
vaikkakin korkein eläimistä tai maallisista olennoista, "vähää vähempi
enkeleitä", koska enkelit ovat henkisiä tai taivaallisia olentoja.
On suuri ero sen ihmisen välillä, jollaisena me näemme hänet, synnin
alentamana, ja sen täydellisen ihmisen välillä, jonka Jumala teki
kuvakseen. Synti on aikojen kuluessa vähitellen muuttanut niin
hyvin hänen piirteensä kuin hänen luonteensa. Sadat sukupolvet
ovat tietämättömyyden, huikentelevaisuuden ja yleisen siveellisen
turmeluksen kautta niin turmelleet ja häväisseet ihmiskunnan, että
useimmista on Jumalan kuva melkein kokonaan hävinnyt. Siveelliset ja
henkiset ominaisuudet ovat kehittymättömät, ja eläimellisiä vaistoja,
jotka ovat luonnottomassa määrässä kehittyneet, ei enään kauvemmin
johda korkeammat vaikuttimet. Ihminen on kadottanut ruumiillista
voimaa siinä määrin, että kaikesta lääketaidosta huolimatta,
hänen keski-ikänsä on nyt ainoastaan noin kolmekymmentä vuotta,
kun hän ensi alussa eli yhdeksänsataa vuotta saman rangastuksen
alaisena. Mutta joskin ihminen on hänessä vaikuttavan synnin ja sen
rangastuksen, kuoleman, saastuttama ja alentama, tulee hän kuitenkin
asetettavaksi ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ruumiin ja
sielun puolesta sekä kunniaan, ihanuuteen ja valtaan Kristuksen
tuhatvuotisessa hallituksessa ja sen kautta. Kristus tulee kauttansa
ennalleenasettamaan kaiken sen, mikä Aadamin rikoksen kautta
menetettiin. (Room. 5: 18, 19). Ihminen ei menettänyt taivaallista,
vaan maallisen paratiisin. Kuolemantuomiossa ei hän menettänyt henkistä
olemassaoloa, vaan inhimillisen olemassaolon; ja kaiken sen, mikä
menetettiin, osti jälleen Lunastaja, joka selitti tulleensa kadonnutta
etsimään ja lunastamaan. -- Luuk. 19: 10.
Yllä olevaa lukuunottamatta on meillä todistuksia siitä, että
täydellinen ihminen ei ole henkinen olento. Sanotaan, että meidän
Herramme, ennenkuin hän jätti kirkkautensa ja tuli ihmiseksi, oli
"Jumalan kaltainen" tai muotoinen -- henkisessä muodossa, henkiolento;
mutta koska hän, voidakseen tulla ihmissuvun lunastushinnaksi, täytyi
tulla ihmiseksi, syntisen kaltaiseksi luontonsa puolesta, jonka
edustajaksi hän kuolemassaan oli tuleva, niin oli tarpeellista, että
hänen luontonsa tulisi muutetuksi. Paavali sanoo meille, ettei hän
ottanut enkelin luontoa, joka oli hänen omaansa askeleen alempana,
vaan astui hän kaksi askelta alaspäin ja otti ihmisen luonnon -- tuli
ihmiseksi; hän "tuli lihaksi". -- Hebr. 2: 16; Fil. 2: 7, 8; Joh 1: 14.
Huomaa, että tämä opettaa, ettei enkeliluonto ole ainoa laatu
henkiolentoja, vaan että se on alempi kuin se, mikä meidän Herrallamme
oli, ennenkuin hän tuli ihmiseksi; ja hän ei silloin ollut niin
korkeassa asemassa kuin nyt, sillä "Jumala on korottanut hänet kaiken
yli" hänen kuuliaisuutensa tähden tullessaan ihmisen vapaaehtoiseksi
lunastushinnaksi. (Fil. 2: 8, 9). Hän on nyt korkeimman asteen
henkiolento, osallinen jumalallisesta (Jehovan) luonnosta.
Mutta siten me näemme ei ainoastaan todistuksen siitä, että
jumalallinen, enkeli- ja ihmisluonto ovat erilaisia ja selvästi
erotettuja, vaan todistaa se samalla, että täydellisenä ihmisenä
oleminen ei ole enkelinä olemista, yhtä vähän sisältää täydellinen
enkeliluonto sen, että enkelit olisivat jumallisia ja Jehovan kanssa
tasa-arvoisia olentoja, sillä Jeesus _ei ottanut enkelien luontoa_,
vaan toisen luonnon -- _ihmisten luonnon_, ei epätäydellisen ihmisen
luontoa, sellaisena kuin me sen omistamme, vaan _täydellisen_
ihmisluonnon. Hän tuli _ihmiseksi;_ ei siveellisesti turmeltuneeksi
ja melkein kuolleeksi olennoksi, niinkuin ihmiset nykyään ovat, vaan
ihmiseksi, joka omisti täyden elon voiman.
Jälleen täytyi Jeesuksen olla täydellisen ihmisen, muutoin ei hän
olisi voinut pitää täydellistä lakia, joka on täysi mitta _täydellisen
ihmisen kyvystä_. Ja hänen täytyi olla täydellisen ihmisen, muuten
ei hän olisi voinut maksaa täydellistä lunastusta (vastaavaa hintaa,
1 Tim. 2: 6) täydellisen ihmisen Aadamin menetetyn elämän puolesta,
"sillä koska kuolema on tullut _ihmisen_ kautta, niin on myöskin
kuolleiden ylösnousemus tullut _ihmisen_ kautta". (1 Kor. 15: 21). Jos
hän vähimmässäkään määrässä olisi ollut epätäydellinen, niin olisi
se todistanut, että hän oli kirouksen alla, ja silloin hän ei olisi
ollut sovelias uhri, ei myöskään olisi hän voinut pitää täydelleen
Jumalan lakia. Täydellinen ihminen asetettiin koetukselle, ei kestänyt
sitä ja tuomittiin kadotukseen, ja ainoastaan täydellinen ihminen voi
lunastajana maksaa _vastaavan hinnan_. Nyt on kysymys tullut eteemme
toisessa muodossa, nimittäin: Jos Jeesus lihassa oli täydellinen
ihminen, kuten Raamattu täten osottaa, niin eikö se todista, että
täydellinen ihminen omistaa ihmisluonnon, on lihallinen olento -- ei
enkeli, vaan vähän vähempi kuin enkeli? Järjellisestä johtopäätöksestä
ei voi erehtyä, ja sitä paitsi on meillä psalmin kirjottajan hengen
elähyttämä lausunto (Ps. 8: 6--9) sekä Paavalin viittaus siihen Hebr.
2: 7--9. Ei myöskään Jeesus ollut kokoonpantu kahdesta luonnosta.
Kahden luonnon sekottaminen ei saa aikaan sitä eikä tätä, vaan jotakin
epätäydellistä, sekasikiön tapaista, joka ei ole sopusoinnussa
jumalallisen järjestelmän kanssa. Kun Jeesus oli lihassa oli hän
täydellinen ihmisolento; ennen sitä oli hän täydellinen henkiolento,
ja ylösnousemisensa jälkeen on hän korkeimman tai jumalallisen asteen
henkiolento. Vasta sinä aikana, kun hän vihkiytyi kuolemaan, jota hänen
kasteensa kuvasi -- kolmenkymmenen vuoden vanhana (täysi-ikäisyys
lain mukaan ja siis oikea aika vihkiytyä täysi-ikäisenä _miehenä)_ --
sai hän perintöpanttinsa jumalalliseen luontoon. (Matt. 3: 16, 17).
Inhimillinen luonto täytyi tulla vihityksi kuolemaan, ennenkuin hän
voi saada sen _pantin_, joka oikeuttaa jumalalliseen luontoon. Meidän
Herramme Jeesus ei tullut ennen täysin osalliseksi jumalallisesta
luonnosta, ennenkuin tämä vihkiytyminen oli todellakin suoritettu ja
hän todellakin oli uhrannut inhimillisen luontonsa kuolemaan. Kun hän
tuli mieheksi, tuli hän kuuliaiseksi kuolemaan asti; _sentähden_ on
Jumala korottanut hänet jumalalliseen luontoon. (Fil. 2: 8, 9). Jos
tämä Raamatun paikka on tosi, niin seuraa siitä, ettei häntä korotettu
jumalalliseen luontoon, ennenkuin inhimillinen luonto oli todellakin
uhrattu -- kuollut.
Täten me näemme, ettei Jeesuksessa eri luonnot olleet sekotetut,
vaan että hänen luontonsa muuttui kaksi kertaa: ensin henkisestä
ihmisluontoon, sitten ihmisluonnosta korkeimman asteiseen henkiseen,
jumalalliseen luontoon, ja joka kerralla jätettiin toinen luonto toisen
puolesta.
Tässä suuremmoisessa esimerkissä täydellisestä ihmisyydestä, joka
tahratonna seisoi maailman edessä, kunnes se uhrattiin maailman
lunastukseksi, näemme sen täydellisyyden, josta meidän sukumme Aadamin
kautta lankesi, ja johon se asetetaan ennalleen. Tulemalla ihmisen
lunastukseksi, antoi Herramme Jeesus _korvauksen_ sen puolesta, minkä
ihminen kadotti, ja sentähden voi koko ihmissuku uskomalla Kristukseen
ja tottelemalla häntä saavuttaa jälleen, ei henkisen vaan ihanan,
täydellisen _ihmis_luonnon -- sen luonnon, joka kadotettiin.
Täydellisen ihmisen täydellisiä ominaisuuksia ja kykyjä voidaan
rajattomasti harjottaa mieltäkiinnittävien, uusien ja vaihtelevien
asioitten suhteen, ja tieto ja taito voi lisääntyä äärettömästi; mutta
ei mikään sellainen tiedon tai kyvyn lisäys voi aikaansaada luonnon
muutosta tai tehdä sitä enemmäksi kuin mitä se täydellisenä on. Tällöin
tulevat vaan luonnollisen ihmisen kyvyt lisääntymään ja kehittymään.
Ihmisen autuaallinen osa kaikessa ijankaikkisuudessa tulee epäilemättä
olemaan tiedon ja taidon lisääntyminen; kuitenkin tulee hän yhä
edelleen olemaan ihminen; ja hän oppii yksinkertaisesti yhä täydemmässä
määrässä käyttämään niitä ihmisluontoon kuuluvia kykyjä, joita hän jo
omistaa. Näiden kaukaisten rajojen toiselle puolelle ei hän voi toivoa
pääsevänsä, eikä hän myöskään halua tunkeutua; sillä hänen toivonsa
ovat hänen kykynsä rajojen sisäpuolella.
Joskin Jeesus ihmisenä oli esimerkki siitä täydellisestä
ihmisluonnosta, johon ihmissuvun suuri enemmistö tulee
ennalleenasetettavaksi, niin on hän ylösnousemisensa jälkeen esimerkki
siitä ihanasta jumalallisesta luonnosta, josta voittava seurakunta,
ylösnousemisessaan, hänen kanssaan tulee osalliseksi.
Joskin tämä aikakausi on pääasiallisesti aiottu sen luokan kehittämistä
varten, jolle on tarjottu luonnon _muutos_, ja joskin apostolien
kirjeet ovat omistetut tämän "pienen lauman" opastusta varten, niin ei
pidä kuitenkaan luulla, että Jumalan suunnitelma päättyisi tekemällä
tämän valitun joukon täysilukuiseksi. Ei myöskään toiselta puolen
pidä mennä vastakkaiseen äärimmäisyyteen ja otaksua, että Jumala on
aikonut koko ihmiskunnalle ne erityiset lupaukset jumalallisesta
luonnosta, henkisistä ruumiista j.n.e., jotka tälle "pienelle laumalle"
ovat annetut. Näille ovat ne "kalliit ja suuret lupaukset" annetut
yli niiden ihanien lupausten, jotka ovat annetut koko ihmiskunnalle.
Voidaksemme oikealla tavalla jakaa totuuden sanaa, täytyy meidän ottaa
huomioon, että Raamattu puhuu kahtena eri asiana "pienen lauman"
jumalallisen luonnon täydellisyydestä ja ennalleen asetetun maailman
ihmisluonnon täydellisyydestä.
Kysykäämme nyt lähemmin: Mitä ovat henkiolennot? Mitkä ovat niiden
kyvyt, ja mitkä lait hallitsevat niitä? Monet näyttävät luulevan, koska
eivät ymmärrä henkiolentojen luontoa, että ne kuuluvat ainoastaan
satumaailmaan, ja tämän aineen suhteen vallitsee paljon taikauskoa.
Mutta Paavali ei näytä suosivan sellaista ajatusta. Joskin hän viittaa
siihen, että ihmiseltä puuttuu kykyä käsittämään korkeampaa henkistä
luontoa (1 Kor. 2:14), sanoo hän selvästi, ikäänkuin vastustaakseen
satumaisia ja taikauskoisia kuvitelmia, että löytyy henkinen ruumis
samoin kuin luonnollinen (inhimillinen) ruumis, taivaallinen samoin
kuin maallinen, ja toinen on maallisten kirkkaus samoin kuin toinen
taivaallisten kirkkaus. Maallinen kadotettiin, kuten olemme nähneet,
ensimmäisen Aadamin synnin kautta ja tulee Herra Jeesus ja hänen
morsiamensa (Kristus-henkilö, pää ja ruumis) sen ennalleen asettamaan
suvun hyväksi tuhatvuotishallituskautena. Taivaallisen kirkkautta
ei nähdä vielä, lukuunottamatta sitä, mitä henki on antanut sen
uskon silmälle ilmestyä sanan kautta. Nämä kirkkaudet ovat selvästi
erotetut ja erilaiset. (1 Kor. 15: 38--49). Me tiedämme osaksi, mitä
luonnollinen, maallinen, maahan kuuluva ruumis on, sillä meillä on nyt
sellaiset, joskin me ainoastaan sinnepäin voimme kuvitella mielessämme
sen täydellisyyden kirkkautta. Se on lihaa, verta ja luuta, sillä "se,
mikä on syntynyt lihasta, on lihaa". Ja koska löytyy kaksi selvästi
erotettua lajia ruumiita, niin me tiedämme, että henkinen, mikä se
sitten lieneekään, ei ole lihaa, verta ja luuta: se on taivaallinen,
taivaaseen kuuluva, henkinen -- "se, mikä on hengestä syntynyt, on
henki". Mutta, mitä henkiruumis on, emme tiedä, sillä "se ei ole vielä
ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta... me tulemme hänen kaltaisiksensa"
-- meidän Herramme Jeesuksen kaltaisiksi. -- Joh. 3: 6; 1 Joh. 3: 2.