kun Raamattu opettaa kaikkien ihmisten ylösnousemisen, ettei niillä
kuitenkaan olisi riittävää jalansijaa maan päällä! Katsokaamme
tätä asiaa! Laskekaa ja te saatte nähdä, että edellä mainittu
otaksuma on väärä. Te saatte nähdä, että löytyy tilaa yltäkyllin
"kaikkien ennalleenasettamiseksi", kuten "Jumala on puhunut kaikkien
profeettainsa suun kautta".
Edellyttäkäämme,että kuusituhatta vuotta on kulunut ihmisen luomisesta,
ja että tuhatta kuusisataa miljoonaa ihmistä elää nykyään maan
päällä. _Yksi_ ihmispari alkoi meidän sukumme, mutta olkaamme hyvin
vapaamielisiä laskussamme ja otaksukaamme, että alussa oli yhtä monta
ihmistä kuin nyt, sekä edelleen, ettei ole koskaan ollut vähempää
lukua kuin nyt on, joskin todellisuudessa vedenpaisumus vähensi
ihmisten luvun kahdeksaan henkilöön. Olkaamme jälleen runsaskätisiä ja
laskekaamme kolme sukupolvea kutakin vuosisataa kohti tai sukupolven
keski-ijäksi kolmekymmentäkolme vuotta, joskin 1 Moos. 5 mukaan oli
ainoastaan yksitoista sukupolvea Aadamista vedenpaisumukseen, joka
aika oli tuhatta kuusisataa viisikymmentäkuusi vuotta tai noin sata
viisikymmentä vuotta jokaista sukupolvea kohti. Katsokaamme nyt:
kuusituhatta vuotta on kuusikymmentä vuosisataa, kolme sukupolvea
kutakin vuosisataa kohti tekisi sata kahdeksankymmentä sukupolvea
Aadamista alkaen, ja kun lasketaan tuhatta kuusisataa miljoonaa
kutakin sukupolvea kohti, niin saadaan kaksisataa kahdeksankymmentä
kahdeksantuhatta miljoonaa (288,000,000,000) sukumme kokonaistulokseksi
aina luomisesta nykyaikaan asti, tämän runsaan laskun mukaan, joka
luultavasti on enemmän kuin kaksi kertaa todellista lukua suurempi.
Missä löydämme riittävän tilan tätä suurta määrää varten? Mitatkaamme
maata ja katsokaamme. Suomen [Laskelman, joka alkutekstissä
on sovitettu Amerikan oloja varten, on suomentaja sovittanut
Suomen oloihin.] pinta-ala on kolmesataa seitsemänkymmentä
kolmetuhatta neliökilometriä. Kun kukin neliökilometri sisältää
miljoonan neliömetrejä, niin saamme koko pinta-alaksi kolmesataa
seitsemänkymmentä kolmetuhatta miljoonaa (373,000,000,000) neliömetriä.
Jos kunkin kuolleen peittämä pinta-ala on keskimäärin 0,7 neliömetriä,
niin sopisi Suomeen, jos se kokonaisuudessaan olisi hautausmaana
viisisataa kolmekymmentä kolmetuhatta (533,000,000,000) miljoonaa
ruumista tai melkein kaksi kertaa niin paljon kuin meidän liioiteltu
laskumme osotti eläneen ihmisiä maan päällä. Henkilö tarvitsee
seisoessaan n. 0,1 neliömetriä suuren alan. Tämän mukaan voisi koko
maan asukasluku, joka viimeisten laskelmain mukaan tekee noin tuhat
kuusisataa miljoonaa, seisoa sadankuudenkymmenen miljoonan neliömetrin
suuruisella pinta-alalla, joka ala on paljon Lontoon pinta-alaa
pienempi ja pienempi kuin useampien suomalaisten pitäjien pinta-alat.
Ja meidän liiotellun laskumme mukaan sopii melkein koko ihmiskunta
seisomaan Turun ja Porin läänin suuruiselle alalle, jonka pinta-ala
on 24,171 km2. Ei ole siis vaikeata torjua tätä väitöstä. Ja kun
me muistamme Jesajan ennustuksen (35: 1--6), että maa on antava
kasvunsa ja erämaa on iloitseva ja kukoistava kuin kukkainen, että
vedet virtaavat korvessa ja joet erämaassa, niin me näemme, että
Jumala ilmottaa pitäneensä huolta suunnitelmansa yhteydessä olevista
välttämättömyyksistä ja tulee runsaasti pitämään huolta tuotujensa
tarpeista, kuten näyttää, hyvin luonnollisella tavalla.
Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
Muutamat väittänevät, että Raamatun oppi ihmisten
ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan ei ole sopusoinnussa
tieteen opin kanssa, joka _näennäisillä_ syillä kiinnittää katseemme
tämän yhdeksännentoista vuosisadan suurempaan valistukseen ja
esittää tämän todistuksena siitä, että alkuajan ihmisellä täytyi
olla verrattain puutteellinen ymmärrys, jonka ymmärryksen he
väittävät olevan tuloksena kehityksestä. Tältä kannalta katsoen ei
ennalleenasettaminen olisi ensinkään toivottavaa ja olisi se aivan
varmaan siunauksen vastakohta.
Ensi näkemältä voi sellainen päätteleminen tuntua luultavalta, ja
monet ovatkin taipuvaisia omaksumaan sen totuutena, yhtyessään erään
kuuluisan Brooklyn-saarnaajan lausuntoon: Jos Aadam ensinkään lankesi
niin oli hänen lankeemuksensa ylöspäin, ja kuta enemmän ja pikemmin
me lankeamme hänen alkuperäisestä tilastaan sitä parempi meille ja
kaikille.
Siten tahtovat viisaat saarnastuolistakin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan
ja jos mahdollista uskotella meille, että apostolit olivat hulluja,
kun he selittivät, että kuolema ja kaikki paha tuli ensimäisen
ihmisen tottelemattomuuden kautta, sekä että kuolema voitiin poistaa
ja ihminen asettaa ennalleen jumalalliseen suosioon ja elämään
ainoastaan lunastajan kautta. (Room. 5: 10, 12, 17--19, 21; 8: 19--22;
Ap. t. 3: 19--21; Ilm. 21: 3--5.) Älkäämme nopeasti päättäkö, että
tämä viisaitten päätelmä on järkähtämätön, sillä jos meidän silloin
täytyisi hyljätä apostolien opit synnin ja kuoleman alkuperästä ja
opin ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan, min täytyisi meidän,
jos tahtoisimme olla rehellisiä, hyljätä heidän todistuksensa kokonaan
ja pitää jokainen heidän käsittelemänsä aine sellaisena, joka ei voi
olla hengen elähyttämä eikä siis mistään arvosta tai merkityksestä.
Tarkastakaamme siis tosiasiain valossa tätä yhä yleisempää käsitystä,
ja katsokaamme kuinka syvä totuus siinä on.
Eräs tämän päätelmän esitaistelijoista ja edustajista sanoo: "Ihminen
oli alussa sellaisessa olotilassa jossa hänen aistillinen luontonsa
oli vallalla ja jolloin melkein puhtaasti ruumiilliset halut häntä
hallitsivat; sitten on ihminen kulkenut toisesta olotilasta toiseen,
kunnes hän kohta on tullut siihen asemaan, että voidaan sanoa aivojen
häntä hallitsevan, Siten voidaan tätä aikakautta pitää ja kutsua
aivojen aikakaudeksi. Aivot toimeenpanevat päivän suuret yritykset.
Aivot ottavat hallitusohjakset haltuunsa, ja maan elementit, ilma ja
vesi alistetaan sen alle. Ihminen saa käsiinsä kaikki luonnonvoimat
ja voittaa hitaasti, mutta varmasti sellaisen vallan luonnon voimien
yli, joten on selvää että hän lopulta voi Alexander Selrikin kanssa
huudahtaa: 'Minä olen kaiken sen valtias minkä minun katseeni
käsittää'."
Se seikka, että jokin päätelmä ensi näkemältä tuntuu järjelliseltä,
ei saa johtaa liian nopeasti omaksumaan sitä ja vääntämään Raamattua
sopusointuun sen kanssa. Tuhansin tavoin olemme koetelleet Raamatun
ja tiedämme ylen määrin varmasti että se sisältää yli-inhimillisen
viisauden, joka tekee sen tiedot täysin vapaiksi erehdyksistä. Meidän
tulee muistaa, että vaikkakin tieteellinen tutkimus on suositeltavaa
ja sen arvelut ansaitsevat harkitsemista, niin eivät sen lopputulokset
ole mitenkään virheettömiä. Eikä ole ihmeellistä, että se tuhansia
kertoja on todistanut omat päätelmänsä vääriksi, kun me muistamme, että
todellinen tiedemies on ainoastaan oppilas, joka monien epäsuotuisten
olosuhteitten vallitessa ja taistellen melkein voittamattomia
vaikeuksia vastaan, koettaa oppia luonnon suuresta kirjasta ihmisen
menneitä vaiheita ja hänen tulevaisuutensa tarkotusta.
Me emme tahdo estää tai vastustaa tieteellistä tutkimista; mutta kun
me kuulemme niiden, jotka tutkivat luonnon kirjaa, esittävän aatteita,
niin verratkaamme huolellisesti heidän lopputuloksiaan, jotka niin
usein kokonaan tai osaksi ovat osottauneet vääriksi, sen kirjan kanssa,
joka sisältää jumalallisen ilmestyksen, ja tutkikaamme tiedemiesten
oppien totuutta tai valheellisuutta "lain ja todistuksen mukaan.
Elleivät he tämän sanan jälkeen puhu, niin tulee se siitä, ettei
heillä ole valoa". (Jes. 8: 20.) Näiden molempien kirjojen, luonnon ja
Raamatun, oikea tunteminen tulee todistamaan niiden sopusoinnun; mutta
niin kauvan kuin meillä ei ole tällaista tietoa, niin täytyy Jumalan
ilmestyksen saada etusijan, ja _sen_ täytyy Jumalan lasten keskuudessa
olla sinä mittapuuna, jonka mukaan puutteellisten ihmisten kuvitellut
lopputulokset arvostellaan.
Mutta kun me pidämme kiinni tästä periaatteesta, niin katsokaamme, eikö
löydy mitään muuta järjellistä selitystä ihmisen lisättyyn tietoon,
taitavuuteen ja valtaan nähden kuin kehitysoppi, joka sisältää sen,
että joskin ihminen on kehittynyt hyvin alhaisella kannalla olevasta
oliosta, niin on hän nyt kuitenkin tullut vallan kukkuloille tai
"aivojen aikakauteen". Ehkä me huomaammekin, jos kaikki otetaan
varteen, että keksinnöt ja mukavuudet, yleinen sivistys sekä tiedon
lisääntyminen ja laajempi leviäminen ei johdu aivojen suuremmasta
kyvystä, vaan suotuisemmista olosuhteista aivojen työskentelyä
varten. Me kiellämme, että aivojen kyky tänä aikana olisi suurempi
kuin edellisinä aikakausina, samalla kuin me kernaasti myönnämme,
että suotuisampien olosuhteitten vaikutuksesta sen aivokyvyn
käyttäminen, jonka ihmiset omistavat, on yleisempi meidän aikanamme
kuin minäkään edellisenä aikana ja siitä johtuu, että se esiintyy
paljon selvemmässä valossa. Eikö ole totta, että ne, jotka tutkivat
maalausta, ja kuvanveistoa tänä "aivojen aikakautena" menevät takasin
suuriin mestareihin menneisyydessä? Eikö tämä anna tunnustusta
aivojen voimalle, suunnitelmien alkuperäisyydelle ja toimeenpanemisen
taitavuudelle, jota kannattaa seurata? Eikö nykyinen "aivojen
aikakausi" suurimmaksi osaksi hanki rakennustaiteellisia aineksiaan
menneiden aikakausien alkupiirroksista? Eikö ole totta, että puhujat
ja ajattelijat tänä "aivojen aikakautena" tutkivat ja muodostelevat
niitä tapoja sekä lopputuloksia, joita Plato, Aristoteles, Demostenes
ja toiset menneisyydessä ovat keksineet? Eikö moni nykyajan
julkisesta puhujasta toivoisi itselleen Demosteneen tai Apollon
kaunopuheliaisuutta ja vielä enemmän Paavalin kykyä osata selvään
todistaa.
Menkäämme vielä kauvemmaksi taaksepäin: joskin me voisimme viitata
siihen puhetaidolliseen kykyyn, jota useat profeetat osottivat, ja
niihin yleviin runollisiin kuvauksiin, joita psalmeissa siellä täällä
löytyy siroteltuna, niin me kehotamme näitä "aivojen aikakauden"
viisaita tutkimaan Jobin ja hänen lohduttajansa viisautta ja
järjellisyyttä ja hienoa siveellistä tunnetta. Ja mitä sanomme
Mooseksesta, joka oli taitava kaikessa egyptiläisessä viisaudessa? Ne
lait, jotka hän antoi, ovat olleet perustuksena kaikkien sivistyneitten
kansojen laille ja tunnustetaan ne vielä ihmeellisen viisauden
perikuviksi.
Muinaisten, haudattujen kaupunkien esiin kaivaminen tuo päivänvaloon
sellaisia tieteen ja taiteen tuloksia entisiltä aikakausilta että se
hämmästyttää useita tämän niin kutsutun "aivojen aikakauden" ihmisiä.
Vanha tapa balsamoida kuolleita, karaista kuparia ja valmistaa
kimmoavaista lasia ja damaskulaista terästä ovat niitä asioita, joita
kyettiin aikaansaamaan kaukaisessa muinaisuudessa, mutta joita aivot
nykyaikana kaikista eduista huolimatta eivät kykene käsittämään tai
jäljittelemään.
Jos me menemme taaksepäin ajassa neljätuhatta vuotta noin Aabrahamin
aikoihin asti, niin tapaamme jo Egyptissä suuren pyramiidin --
nykyajan viisaimpien tiedemiesten ihmettelyn ja hämmästyksen esineen.
Sen rakennustapa on täydellisemmässä sopusoinnussa edistyneimpien,
matematiikkaan ja tähtitiedettä koskevien tieteen tuloksien kanssa
tänä "aivojen aikakautena". Varmalla tavalla opettaa se totuuksia,
joita meidän aikanamme ainoastaan lähimailleen voidaan saavuttaa
ajanmukaisien tieteellisten koneitten avulla. Niin voimakkaat ja
selvät ovat sen opetukset, että muutamat maailman etevimmistä tähtein
tutkijoista empimättä ovat selittäneet sen olevan jumalallista
alkuperää. Ja joskin kehitysopin puolustajat meidän "aivojen
aikakaudella" myöntäisivät, että se on jumalallista rakennetta, sekä
että siinä ilmenevä viisaus on yli-inhimillistä, niin täytyisi heidän
kuitenkin tunnustaa, että ihmiset ovat sen rakentaneet. Se seikka, että
joukko ihmisiä tässä kaukaisessa muinaisuudessa omisti riittävästi
järjen lahjoja suorittaakseen sellaisen jumalallisen rakenteen, jota
ainoastaan hyvin harvat nykyään kykenisivät tekemään vaikka heillä
on valmis malli edessään sekä ovat varustetut kaikilla nykyajan
apuneuvoilla, todistaa, että meidän "aivoaikakautemme" kehittää enemmän
luulottelua, kuin mitä olosuhteet ja tosiasiat antavat aihetta.
Jos me siis olemme todistaneet, että meidän päiviemme järjellinen kyky
ei ole suurempi kuin kuluneitten aikakausien, vaan todennäköisesti
pienempi, niin kuinka me silloin selitämme tiedon yleisen
lisääntymisen, nykyajan keksinnöt j.n.e.? Me toivomme voivamme tehdä
selvää tästä asiasta järjellisellä ja Raamatun kanssa yhtäpitävällä
tavalla. Ne keksinnöt ja havainnot, jotka nyt osottautuvat niin
arvokkaiksi, ja joilla todistetaan, että nykyaika on "aivojen
aikakausi", ovat enemmäkseen uudelta ajalta. Melkein kaikki ovat
syntyneet viimeisten vuosisatojen kuluessa, ja tärkeimpien joukossa
ovat ne, jotka kuuluvat viimeisiin vuosikymmeniin, esimerkiksi
höyryn ja sähkön käyttäminen -- sähköttämiseen, laiva- ja rautatie
liikkeeseen, ja erilaiset teollisuuslaitosten koneet. Jos nämä seikat
todistavat lisättyä aivojen kykyä, niin täytyy "aivojen aikakauden"
olla vielä alussaan, ja järjellinen lopputulos on silloin, että
kuluvana satavuotena on jokainen ihmeen muoto todettava jokapäiväiseksi
ilmiöksi. Ja jos samassa määrin kehityttäisiin yhä edelleen, niin mihin
se päättyisi?
Mutta tehkäämme jälleen tarkastuksemme. Ovatko kaikki keksijöitä?
Kuinka kovin harvat ovatkaan ne, joiden keksinnöt ovat todellakin
hyödylliset ja käytännölliset, verrattuina niihin, jotka arvostelevat
ja käyttävät hyväksensä keksintöä, kun se tulee heidän käsiinsä!
Emme myöskään puhu alentavasti tästä hyvin hyödyllisestä ja suuresti
arvossapidetystä yleisöä palvelevasta luokasta, kun me sanomme, että
ainoastaan pienempi osa heistä omistaa suuren ajatusten terävyyden.
Monet maailman lahjakkaimmista miehistä ja syvimmistä ajattelijoista
eivät ole koneiden keksijöitä. Muutamat keksijöistä ovat järjellisessä
suhteessa niin tylsiä, että kaikki ihmettelevät, kuinka he ovat
voineet tehdä keksintönsä. Ne suuret voimat (sähkö, höyry j.n.e.),
joita monet ihmiset vuosien kuluessa aika ajoittain ovat kehittäneet,
sovelluttaneet käytäntöön ja parantaneet, keksittiin ylimalkaan
nähtävästi ainoastaan sattuman kautta, käyttämättä suurta ajatuskykyä
ja melkein ilman etsimistä.
Inhimilliseltä näkökannalta katsoen teemme selvää uusimmista
keksinnöistä seuraavalla tavalla: kirjapainotaidon keksimistä,
vuonna 1440, voi pitää lähtökohtana. Painamalla kirjoja saatiin
muistiinpanoja ajattelijoiden ja havaintojen tekijöiden ajatuksista
ja keksinnöistä, joita ainoastaan tämän keksinnön kautta heidän
jälkeläisensä oppivat tuntemaan. Kirjat aiheuttivat yleisemmän
valistuksen ja vihdoin kansakoulut. Koulut ja oppilaitokset eivät
lisää ajatuskykyä, vaan tekevät ajatusten harjottamisen yleisemmäksi
ja auttavat siten kehittämään sitä kykyä, joka jo on olemassa. Kuta
yleisemmäksi tulee tieto ja kuta tavallisemmaksi kirjat, sitä enemmän
on niillä sukupolvilla, jotka omistavat niitä, eittämättömiä etuja
edellisiin sukupolviin verrattuina, ei ainoastaan siinä, että entisajan
yhtä ajattelijaa vastaa nyt tuhannen sellaista terottaakseen ja
kiihottaakseen toinen toisiaan uusilla aatteilla, vaan myöskin siinä,
että kukin myöhemmässä sukupolvessa elävä omistaa entisten yhteisen
kokemuksen omansa ohella. Sivistys ja tuo kiitettävä kunnian tunto,
joka seuraa sitä, yritteliäisyys ja halu voittaa huomiota ja saada
hyvä toimeentulo sekä jokapäiväisen sanomalehdistön luettelo ja kuvaus
keksinnöistä ovat kiihottaneet ja terästäneet inhimillistä käsityskykyä
ja ovat kannustaneet jokaista havaitsemaan tai keksimään, jos
mahdollista, jotakin yhteiskunnan parhaaksi tai mukavuudeksi. Tässä me
lausumme omana ajatuksenamme, että ajanmukaiset keksinnöt, katsottuna
puhtaasti inhimilliseltä kannalta, eivät todista lisättyä kykyä
aivoihin nähden, vaan luonnollisista syistä terästettyä käsityskykyä.
Ja nyt tarkastamme Raamattua nähdäksemme, mitä se opettaa tästä
asiasta, sillä samalla kuin me uskomme, kuten ylempänä on viitattu,
että keksinnöt ja ihmisten keskuudessa lisääntynyt tietomäärä j.n.e.
ovat johtuneet luonnollisista syistä, niin me uskomme kuitenkin, että
Herra Jehova kauvan sitten on ennakolta määrännyt ja järjestänyt kaikki
nämä luonnolliset syyt, ja ovat ne sattuneet sopivaan aikaan -- hänen
hallitsevan kaitselmuksensa kautta, jonka kautta hän "tekee kaikki
oman tahtonsa neuvon mukaan". (Ef. 1. 11.) Hänen sanassaan ilmotetun
suunnitelman mukaan aikoi Jumala sallia synnin ja kurjuuden hallita
ja sortaa maailmaa kuudentuhanen vuoden kuluessa ja seitsemäntenä
vuosituhantena asettaa ennalleen kaikki ja hävittää paha -- tehdä
se seurauksineen tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka hän
edeltäpäin määräsi suorittamaan tämän työn. Kun siis nuo pahan
vallan kuusituhatta vuotta alkoivat lähestyä loppuaan, niin antoi
Jumala olosuhteitten suosia havaintojen tekemistä tutkimalla sekä
ilmestystä että luonnon kirjaa samoin kuin koneellisten ja kemiallisten
apuneuvojen valmistusta ihmissuvun siunaamista ja kohottamista
varten tuhatvuotiskautena, joka kohta astuu voimaan. Että tämä oli
Jumalan suunnitelma, ilmottaa selvästi tuo profeetallinen lausunto:
"Mutta sinä, Daniel, kätke nämät sanat ja sulje tämä kirjotus _lopun
aikaan_ asti; moni tulee [silloin] kulkemaan edes takasin, ja _tieto_
[eikä kyky] lisääntyy", "ja jumalattomat eivät käsitä tätä [Jumalan
suunnitelmaa ja tapaa], mutta ymmärtäväiset ymmärtävät sen", "ja
silloin tulee hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut aina siitä
päivästä asti, kuin ihmisiä alkoi olla, aina tähän aikaan asti."-- Dan.
12: 1, 4, 10.
Muutamista tuntuu ehkä omituiselta, ettei Jumala niin järjestänyt,
että nykyiset keksinnöt ja siunaukset olisivat aikaisemmin tulleet
ihmisille huojentamaan kirousta. Tulee kuitenkin muistaa, että Jumalan
suunnitelma on ollut antaa ihmisille täysi käsitys kirouksesta,
jotta siunausten tullessa kaikkien ylitse, he ainaisesti olisivat
selvillä synnin hyödyttömyydestä. Edelleen näki Jumala ja on sen
edeltäpäin sanonut, mitä maailma ei vielä käsitä, että hänen kalleimmat
siunauksensa aiheuttaisivat ja synnyttäisivät enemmän pahaa, jos
ne annettaisiin niille, joiden sydän ei ole sopusoinnussa maailman
kaikkeuden, vanhurskaiden lakien kanssa. Lopuksi saadaan nähdä,
että Jumalan nykyään sallima siunauksen lisäys on käytännöllinen
opetus tämän kysymyksen suhteen, joka opetus voi olla esimerkki
tästä periaatteesta koko ikuisuutta varten -- sekä enkeleitä että
ennalleenasetettuja ihmisiä varten. Siihen, miten tämä on mahdollista,
tahdomme ainoastaan viitata:
Ensiksi: Niin kauvan kuin ihmissuku on nykyisessä alennus- tai
turmelustilassaan, ilman ankaria lakeja ja rangastusta ja riittävän
voimakasta hallitusta niiden toimeenpanemista varten, tulevat itsekkäät
taipumukset suuremmassa tai pienemmässä määrin hallitsemaan kaikkia.
Ja jos otetaan huomioon ihmisten erilainen yksilöllinen lahjakkaisuus,
niin nähdään että kun se liikkeen vilkkaus ja kohoaminen, jonka työtä
säästävien koneiden valmistaminen on aikaansaanut, on mennyt ohi,
täytyy lopputuloksen näistä koneista vaikuttaa siihen, että rikkaat
tulevat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä köyhemmäksi. Pyrkimys kulkee
selvästi yksinomistukseen ja itsekorotukseen, joka asettaa edut
niiden käsiin, joidenka lahjakkaisuus ja luonnolliset edut jo ovat
suotuisimmat.
Toiseksi: Jos olisi mahdollista säätää sellaisia lakeja, että
maailman nykyinen varallisuus ja sen päivittäinen kasvaminen tasan
jaettaisiin kaikkien luokkien kesken, joka ei ole mahdollista, niin
tulisivat, ilman inhimillistä täydellisyyttä tai yliluonnollista
ohjausta inhimillisten asioitten järjestämisessä, tulokset vielä
vahingollisimmiksi kuin nykyisessä olotilassa. Jos työtä säästävien
koneitten ja ajanmukaisten apuneuvojen edut tasattaisi ihmisten kesken,
niin seuraisi ennen pitkää suuri työajan lyhennys ja vapaa-ajan
enennys. Laiskuus on erittäin vahingollinen asia langenneille
olennoille. Ellei olisi ollut välttämätöntä tehdä työtä otsansa hiessä,
niin olisi sukumme turmelus ollut paljon nopeampi, kuin mitä se nyt
on ollut. Laiskuus on paheen äiti, ja henkinen, siveellinen sekä
ruumiillinen alennus seuraa varmasti sitä. Tässä me näemme Jumalan
viisauden ja hyvyyden pidättäessään näitä siunauksia, kunnes tuli
_oikea aika_ niiden toimeenpanemista varten ollakseen valmistuksena
tuhatvuotisen valtakunnan siunauksia varten. Jumalan valtakunnan
yliluonnollisen hallituksen tarkastuksen alaisina eivät ainoastaan
kaikki siunaukset tule tasan jaettaviksi kaikkien ihmisten keskuudessa,
vaan sama yliluonnollinen hallitus tulee järjestämään ja johtamaan
joutoajan, joten tulos siitä on oleva hyveen kehitys ja kohoaminen
ylöspäin hengellisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa.
Nykyisten keksintöjen ja toisten siunausten moninkertainen lisäys,
joka johtuu enenevästä valistuksesta, saa tapahtua tänä "valmistuksen
päivänä" niin luonnollisella tavalla, että ihmiset imartelevat itseään
sillä, että se johtuu "aivojen aikakaudesta" mutta samalla sen annetaan
kehittyä niin laajakantoisesi sellaisella tavalla, että nämä viisaat
ihmiset epäilemättä tulevat tuntemaan itsensä hyvin pettyneiksi. Juuri
näitten siunauksien lisääntymisen johdosta alkaa maailman yli koittaa
sellainen hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut koko sillä
ajalla kun ihmisiä on ollut olemassa.
Kuten ennen on mainittu, asettaa profeetta Daniel tiedon lisääntymisen
yhteyteen hädän ajan kanssa. Tieto aiheuttaa hätää sukukunnan
turmeltuneen tilan johdosta. Tiedon lisääntyminen ei ole ainoastaan
antanut maailmalle työtä säästäviä koneita ja mukavuuksia, vaan on
se myöskin johtanut edistyksiin lääketieteen alalla, jonka kautta
tuhansien elämä pidennetään, ja on se niin valistanut ihmissuvun, että
ihmisten teurastamista, jota me kutsumme sodaksi, aletaan yhä vähemmin
suosia, ja siten säästetään toisien tuhansien elämä, jotta sukumme
yhä enemmän enentyisi, joka meidän päivinämme kasvanee nopeammin kuin
minäkään toisena aikana, minkä historia tuntee. Samalla kuin ihmissuku
nopeasti enenee, vähenee siten vastaavassa määrässä ihmisen työn
tarpeellisuus, ja viisailla "aivojen aikakautena" on pulmallinen kysymys
edessään. Kuinka voivat he pitää huolta tämän suuren ja nopeasti
kasvavan luokan työstä ja toimeentulosta, jonka luokan palvelusta ei
enää tarvita, sillä koneet suuremmaksi osaksi toimittavat sen, mutta
jonka tarpeet ja toivomukset eivät tiedä mitään rajoja. Nämä viisaat
täytyvät lopulta myöntää, että tämän kysymyksen ratkaiseminen, on
heidän kykynsä yläpuolella.