sen kanssa, mitä on kirjotettu laissa ja profeetoissa, ja me näemme,
että tuo suuremmoisuus ja laajakantoisuus siinä suunnitelmassa, jonka
he esittävät, ylenpalttisesti vastaa korkeinta kuvitelmaa siitä, minkä
se sanoo itsensä olevan -- "suuren ilon, joka on tuleva kaikille
kansoille".
Kaikkien profeettain pääaine, joka myös esiintyy Mooseksen kirjoissa,
on ajatus Messiaasta, joka ei ole ainoastaan Israelin, vaan koko
maailman hallitsija. Myöskin apostolien opissa ja opetuksessa oli
ensimäisenä ajatus valtakunnasta; ja Jeesus opetti meitä rukoilemaan:
"Tulkoon valtakuntasi", ja lupasi siinä osuuden niille, jotka ensin
kärsisivät totuuden tähden ja siten osottautuisivat sen arvoisiksi.
Tämä toivo tulevasta ihanasta valtakunnasta antoi kaikille uskollisille
rohkeutta kestämään vainoa, häväistystä, kieltäytymystä ja puutteita
aina kuolemaan asti. Ja suuressa vertauskuvauksellisessa ennustuksessa,
johon uusi testamentti päättyy, kuvataan tarkkaan arvokas "Karitsa,
joka on teurastettu" (Ilm. 5: 12), ja arvokkaat "voittajat", jotka
hän on tekevä kuninkaiksi ja papeiksi valtakunnassaan, sekä niitä
koettelemuksia ja vaikeuksia, jotka heidän on voitettava, jotta he
olisivat arvokkaat tämän valtakunnan osallisuuteen. Sitten seuraavat
kuvaukselliset esitykset niistä siunauksista, jotka tulevat maailman
osaksi tämän tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun Saatana on sidottu
ja aadamilainen kuolema ja suru on poistettu, ja kun kaikki maan kansat
tulevat vaeltamaan taivaallisen valtakunnan -- uuden Jerusalemin --
valossa.
Raamattu esittää alusta loppuun opin, joka ei löydy muualla ja joka
on vastakohta pakanallisten uskontojen päätelmille, nimittäin että
kuolleitten tuleva elämä perustuu _kuolleitten ylösnousemiseen_. Kaikki
hengen elähyttämät tekijät lausuvat luottamuksensa lunastukseen, ja
eräs selittää, että "kun aamu koittaa", kun Jumala on kutsuva heidät
haudoistaan ja he nousevat, niin eivät pahat enää kauemmin ole maan
herroina, sillä silloin "saavat rehelliset heitä hallita". (Ps.
49: 15). Profeetat opettavat kuolleiden ylösnousemisesta, ja uuden
testamentin tekijät rakentavat kaiken toivonsa tulevasta elämästä
ja siunauksesta tälle perustukselle. Paavali lausuu seuraavalla
tavalla: "Vaan jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristuskaan
ole herätetty, mutta jos Kristus ei ole herätetty, turha on silloin
saarnammekin, turha teidän uskonnekin... Sittehän Kristuksessa
nukkuneetkin ovat _kadotetut_... Mutta nytpä Kristus onkin kuolleista
herätetty esikoisena kaikista kuoloon nukkuneista... Sillä niinkuin
kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös kaikki tehdään eläviksi
Kristuksessa." -- 1 Kor. 15: 13--22.
Samoinkuin kello, jonka monet rattaat ensi näkemältä tuntuvat
tarpeettomilta, mutta jonka hitaimminkin liikkuvat rattaat ovat
välttämättömät, niin on Raamattu, joka on kokoonpantu monesta osasta,
ja jonka monet henkilöt ovat kirjottaneet, täydellinen, sopusuhtainen
kokonaisuus. Ei ainoakaan osa ole tarpeeton; joskin toiset osat ovat
oleellisemmassa ja huomatummassa asemassa kuin toiset, niin ovat
kaikki hyödylliset ja välttämättömät. Meidän päiviemme "vapaamielisten
ajattelijain" ja "suurten teoloogien" keskuudessa alkaa olla
tavallista ettei juuri oteta huomioon tai ei välitetä monista vanhan
testamentin "ihmeistä", ellei he suorastaan kiellä niitä, kutsuen niitä
"turhanpäiväisiksi taruiksi". Näihin kuuluvat kertomukset Joonaasta
ja suuresta kalasta, Noasta ja arkista, Eevasta ja käärmeestä,
auringon paikallaanpysymisestä Joosuan käskystä ja Biileamin puhuvasta
aasintammasta. Nähtävästi unohtavat nämä viisaat miehet sen seikan,
että Raamattu on kaikissa osissaan niin kokoonpantu, että jos poistaa
nämä ihmeet tai epäilee niitä, niin merkitsee se kaiken hävittämistä
tai epäilemistä. Sillä jos alkuperäiset kertomukset ovat vääriä, niin
olivat he, jotka kertoivat niitä, joko väärentäjiä tai itse petettyjä,
ja kummassakaan tapauksessa emme voi pitää heidän todistustaan Jumalan
hengen elähyttämänä. Jos Raamatusta poistaisi mainitut ihmeet, niin
merkitsisi se sen etevimpien tekijäin ja Herramme Jeesuksen todistuksen
hylkäämistä. Paavali todistaa kertomuksen syntiinlankeemuksesta (Room.
5: 17), samoin, että käärme kavalsi Eevan (2 Kor. 11: 3; 1 Tim. 2:
14). Katso myöskin miten Herra viittaa siihen Ilm. 12--9 ja 20: 2.
Sen voiman esikuvana, jonka hän, jota Joosua kuvasi, on "Herran
päivänä" osottava, oli ilmeisesti auringon paikallaan pysyminen, kun
amorealaiset voitettiin. Kolme profeettaa todistaa tämän. (Jes. 28:
21: Hab. 2: 1--3, 13, 14 ja 3: 2--11; Sak. 14: 1, 6--7,) Juudas (värssy
11) ja Pietari (2 Piet. 2: 16) todistavat kertomuksen puhuvasta aasin
tammasta. Ja tuo suuri opettaja Jeesus todistaa kertomuksen Joonaasta
ja suuresta kalasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta. (Matt. 12: 40;
24: 38, 39; Luuk. 17: 26. Katso myös 1 Piet. 3: 20.) Itse asiassa
eivät nämät olleet suurempia ihmeitä kuin ne, joita Jeesus ja apostolit
tekivät, niinkuin veden muuttaminen viiniksi, sairaitten parantaminen
y.m.; ja ihmeitten kannalta katsottuna on kuolleiden herättäminen
kaikkein ihmeellisintä.
Näillä ihmeillä, jommoiset meidän kokemuspiirissämme ovat tavattomia,
on vastaavaisuuttaan meidän ympäristössämme joka päivä, jos kohta
ne siksi yleisinä tapahtuvat huomaamattamme. Elävien eläin- tai
kasvielimistöjen uudistuminen on niin hyvin _käsitys-_ kuin
luomiskykymme _yläpuolella_ ja on siis ihme. Me voimme nähdä elämän
ilmauksia, mutta me emme voi niitä ymmärtää tai aikaansaada. Me
kylvämme kaksi siementä rinnatusten. Edellytykset: ilma, vesi ja
maaperä ovat samat Ne _kasvavat_, mutta me emme voi sanoa _miten_, eikä
viisain luonnontutkija voi selittää tätä ihmettä. Näistä siemenistä
kehittyy päinvastaisilla taipumuksilla varustettuja elimistöjä; toinen
kasvaa luikerrellen pitkin maata, toinen pystysuorassa asennossa;
muoto, kukka, väri, kaikki ovat erilaiset, joskin elinehdot ovat samat.
Tällaiset ihmeet tulevat aivan jokapäiväisiksi, ja kun lapsuuden
ihmettely on jäänyt taaksemme, niin lakkaamme niitä sellaisina
muistelemasta. Kuitenkin julistavat ne voimasta, joka on yhtä paljon
meidän voimamme ja meidän rajotetun järkemme yläpuolella, kuin ne
muutamat ihmeet, jotka ovat Raamattuun kirjotetut erityistä tarkotusta
varten, ja jotka osottavat Kaikkivaltiaan ja suuren Luojan kykyä
voittaa jokainen este, jotta hänen tahtonsa tapahtuisi, johon myöskin
kuuluu meille luvattu kuolleiden ylösnouseminen, pahan poistaminen ja
ikuisen vanhurskauden lopullinen hallitus.
Tähän me jätämme tämän asiain tilan. Jokainen askeleemme on asetettu
järjen koeteltavaksi. Me olemme havainneet, että on olemassa yksi
Jumala, järjellinen, korkein Luoja, jonka viisaus, vanhurskaus, rakkaus
ja valta ovat täydellisessä sopusoinnussa. Me olemme huomanneet
järjenmukaiseksi odottaa, että hän ilmottaa suunnitelmansa luoduille
olennoille, jotka kykenevät pitämään sitä arvossa ja henkilökohtaisesti
innostumaan siihen. Me olemme huomanneet, että Raamattu, joka esiintyy
tänä ilmotuksena, ansaitsee tulla varteenotetuksi. Me olemme sen
kirjailijain omien sanojen valossa tutkineet heidän mahdollisia
aikeitaan. Me olemme hämmästyneet, ja _järkemme_ on sanonut meille,
että sellainen viisaus sellaisten puhtaitten vaikuttimien kanssa
ei ole ollut mikään ilkeämielisten miesten keksintö itsekkäiden
tarkoitusperien saavuttamiseksi. Järki on väittänyt, että on
todenmukaisempaa, että tällaiset vanhurskaat ja ihmisystävälliset
ajatukset ja lait ovat lähteneet Jumalasta eikä ihmisistä, ja varmasti
väittänyt, ettei se ole konnamaisten pappien työtä. Me olemme nähneet
sopusointuisen todistuksen Jeesuksesta, hänen lunastusuhristaan sekä
siitä, miten kaikki nousevat ylös ja tulevat osallisiksi siunauksesta,
joka on hänen tulevan ihanan valtakuntansa lopputulos; ja järki on
sanonut meille, että niin suuren ja laajakantoisen suunnitelman, joka
ulottuu paljon sen yli, mitä me muutoin olisimme syyllä odottaneet,
ja joka kuitenkin perustuu järjellisiin johtopäätöksiin, täytyy
olla se Jumalan suunnitelma, jota me etsimme. Se ei voi olla pelkkä
ihmistekele, sillä sen ilmestyksen näkeminenkin on jo melkein liian
suuremmoinen, jotta ihmiset uskoisivat sen.
Kun Kolumbus löysi Orinoco-joen, sanoi joku, että hän oli löytänyt
saaren. Hän vastasi: "Ei mikään tällainen joki voi virrata saarella.
Tämän mahtavan kosken täytyy laskea mannermaan vettä". Niin vakuuttavat
meille Raamatun todistuksen syvyys ja voima ja viisaus ja laajuus,
etteivät sen suunnitelmat ja ilmestykset ole lähteneet ihmisestä, vaan
Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Me olemme tehneet pikaisen katsauksen
Raamatun pinnalla oleviin vaatimuksiin sen jumalallisesta alkuperästä,
ja olemme huomanneet ne järjellisiksi. Seuraavissa luvuissa kehitämme
Jumalan suunnitelman en osia, ja me toivomme, että jokainen totuudelle
avonainen mieli on löytävä rikkaita todistuksia siitä, että Raamattu on
Jumalan hengen elähyttämä ilmestys, ja että sen kehittämän suunnitelman
pituus ja leveys ja korkeus ja syvyys ihanasti kuvastavat jumalallista
luonnetta, jota tähän asti on ainoastaan hämärästi käsitetty, mutta
joka nyt nähdään selvemmin koittavan tuhatvuotispäivän valossa.
* * * * *
"Jos, kaikkivaltias, et löydykkään,
ken loi ja käsin kantoikaan
maailman ihanuuden?
Ken auringoille kaikille
lait antoi, radat tähdille
loi kautta avaruuden?
Ken johtaa minun askeleet,
nuo synkät sekä uupuneet?
Ken syömeen antoi tuonkin lain,
mi poikkeust' vaill' on vaatijain,
ett' aina oikein tehdä vain
jos mailman sain
mun vastustajakseni ain'."
Jumalan sana.
On Herran sana vaan
ain säilyvä.
Se siemen aikanaan
on itävä.
Jos täyttää sydämen,
se sadon ainaisen,
myös heelmän taivaisen
tuo aikanaan.
On Herran sana vaan
kestävä, säilyvä.
Ei koskaan järky tuo,
ei milloinkaan.
On Herran sana tuo
meit' johtava.
Kuin kynttilämme tuo
on loistava.
On valkeus totinen
kautt' suurten usvien.
Se saattaa taivaasen
nyt voittajat.
On Herran sana tuo
loistava kynttilä.
Ei koskaan sammu tuo,
ei milloinkaan.
Ken Herran sanahan
tääll' luottaa vaan,
jos kohta povehen
maan haudataan,
ei nuku ijäksi,
vaikk' tulee tyhjäksi,
maan mustan mullaksi --
hän muutetaan.
Ken Herran sanahan
luottavi, uskovi,
hän kerran muutetaan
täält' kirkkauteen.
NELJÄS LUKU.
AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT
VIITOTETUT.
Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman
historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa
pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa.
-- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan
suunnitelman oleelliset pääpiirteet -- Kun järjestys ymmärretään,
avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen.
Samoinkuin usea tyhmästi väärin arvostelee suuren rakentajan kykyä ja
ajantuntemusta hänen keskeneräisen työnsä mukaan, niin on monta, jotka
tietämättömyydessään väärin arvostelevat Jumalaa hänen keskeneräisen
työnsä mukaan, mutta kun kerran paha, tuo karkea rakennusteline
roskineen, joka on sallittu ihmisen kasvattamista varten, ja joka
lopulta on tarkottava hänen parastaan, on poistettu, on Jumalan
_täydellinen työ_ koko maailmalle julistava hänen ääretöntä viisauttaan
ja voimaansa, ja hänen suunnitelmansa huomataan olevan täydellisessä
sopusoinnussa hänen olentonsa ihanien ominaisuuksien kanssa.
Koska Jumala ilmottaa itsellään olevan järkähtämättömästi määrätyn
tarkotuksen, ja että hänen aikomuksensa tulevat toteutumaan, niin
on meidän velvollisuutemme hänen lapsinaan ahkerasti tutkia, mitkä
lienevätkään nämä suunnitelmat, jotta meidät havaittaisiin olevan
sopusoinnussa niiden kanssa. Kuule miten voimakkain sanoin Jehova
selittää tarkoituksensa järkähtämättömyyden: "Herra Seebaot on vannonut
ja sanonut: Totisesti on niin tapahtuva, kuin minä olen ajatellut, ja
mitä minä olen päättänyt, tulee täyttymään." "Herra Seebaot on sen
päättänyt; kuka voi silloin tehdä sen tyhjäksi?" "Minä olen Jumala eikä
ole muita, Jumala, jonka vertaista ei muualla löydy... Minun päätökseni
on menevä täytäntöön, ja mitä minä tahdon, sen minä teen... Mitä minä
olen puhunut, sen annan myös tapahtua, mitä minä olen päättänyt,
sen minä myös panen toimeen." (Jes. 14: 24, 27, 46: 9--11.) Kuinka
tilapäiseltä ja arvotuksen tapaiselta Jumalan menettelytapa ihmiseen
nähden tuntuneekin, täytyy sentähden niiden jotka uskovat hänen sanansa
todistukseen, tunnustaa, että hänen alkuperäinen ja muuttumaton
suunnitelmansa on järjestelmällisesti kulkenut ja yhä edelleen kulkee
täytäntöään kohti.
Kun suuren osan ihmiskuntaa, hapuillen tietämättömyyden pimeydessä,
täytyy odottaa Jumalan suunnitelmien todellista kehitystä, ennenkuin
he voivat käsittää Jumalallisen arkkitehdin ihanaa luonnetta,
niin on Jumalan lapsilla etuoikeus uskossa ja kynttilänsä (sanan)
valossa nähdä ennustettua tulevaa kirkkautta ja sen kautta käsittää
muuten salaperäistä menettelytapaa menneisyydessä ja nykyisyydessä.
Jumalan lapsina ja perillisinä, innostuneina luvattuun perintöön,
käännymme sentähden Isämme sanan puoleen, jotta me siinä esitettyjen
suunnitelmien ja niiden erikoisosien mukaan oppisimme käsittämään hänen
tarkotuksiaan. Siitä me opimme, että Jumalan suunnitelma ihmiseen
nähden käsittää kolme suurta aikakautta, alkaen ihmisen luomisesta ja
jatkuen loppumattomaan tulevaisuuteen. Pietari ja Paavali kutsuvat
näitä kausia "kolmeksi maailmaksi", joita me koetamme selittää
seuraavalla piirroksella.
Suuria aikakausia, joita on kutsuttu "maailmoiksi".
Luominen | Silloinen maailma |
Vedenpaisumus | Nykyinen paha maailma |
Jumalan valtak. voimaanp. | Tuleva maailma.
Nämä kolme suurta aikakautta esittävät jumalallisen huolenpidon kolmea
eri ilmestystä. Ensimäistä näistä, luomisesta vedenpaisumukseen,
hoitivat enkelit, ja Pietari kutsuu sitä _"silloiseksi maailmaksi"_. --
2 Piet. 3: 6.
Toinen suuri kausi, vedenpaisumuksesta Jumalan valtakunnan
toimeenpanemiseen, on Saatanan, "tämän maailman ruhtinaan", rajoitetun
vallan alaisena ja kutsutaan sitä sentähden _"nykyiseksi pahaksi
maailmaksi"_. -- Gal. 1: 4; 2 Piet. 3: 7.
Kolmas on oleva "ijankaikkinen aika" eli maailma (Jes. 45: 17)
jumalallisen hoidon alaisena, Jumalan valtakunta, ja kutsutaan sitä
_"tulevaksi maailmaksi"_ -- _"Jossa vanhurskaus asuu"_. -- Hebr. 2: 5;
2 Piet. 3: 13.
Ensimmäinen näistä aikakausista eli "maailmoista", joita hallitsevat
enkelit, teki vararikon; toinen ollen Saatanan, anastajan, vallan
alaisena, on todellakin ollut "paha maailma"; mutta kolmannesta on
tuleva vanhurskauden ja siunauksen aika kaikille maan sukukunnille.
Kaksi viimeistä näistä "maailmoista" mainitaan erittäin tarkasti, ja
mitä edellisestä sanotaan, on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä
sanotaan jälkimmäisestä. Nykyistä eli toista aikakautta kutsutaan
"nykyiseksi pahaksi maailmaksi", ei sentähden, ettei siinä olisi
mitään hyvää, vaan koska pahalla on hallitseva asema. "Me tahdomme
nyt ylistää julkeita onnellisiksi; sillä jumalattomat menestyvät, he
kulkevat vapaina, vaikka kuinkakin kiusaisivat Jumalaa". (Mal. 3: 15)
Kolmatta maailmaa eli aikakautta kutsutaan _"tulevaksi maailmaksi"_ --
_"Jossa vanhurskaus asuu"_, ei sentähden, ettei pahaa siellä löytyisi,
vaan siksi, että paha ei ole valta-asemassa. Pahan poistaminen tulee
tapahtumaan vähitellen, ja tarvitaan tähän työhön kaikki ensimäiset
tuhatvuotta. Pahalla ei silloin ole ylivaltaa. Sillä ei ole menestystä.
Silloin ei enää paha kukoista, vaan silloin "kukoistakoon vanhurskas"
(Ps. 72: 7), kuuliaiset "saavat syödä maan hyvyydestä" (Jes. 1: 19), ja
"pahat hävitetään". -- Ps. 37: 9.
Tämän mukaan tulee hallitus olemaan niin erilainen, että se melkein
kaikissa kohdissaan on nykyiselle vastakohtana. Meidän Herramme sanat
näyttävät, miksi tulee olemaan ero nykyisen ja tulevan hallituksen
välillä. Koska _hän_ tulee olemaan tulevan maailman ruhtinas eli
hallitsija, niin menestyvät silloin vanhurskaus ja totuus, kun
sitävastoin nyt, kun Saatana on nykyisen pahan maailman ruhtinas
(hallitsija), paha menestyy ja kukoistaa. Koska, kuten Jeesus sanoo,
tämän maailman ruhtinaalla "ei ole mitään" hänessä -- eikä hänen
seuraajiinsa nähden muuta harrastusta, kuin vastustaa, kiusata, häiritä
ja rääkätä heitä (Joh. 14: 30; 2 Kor. 12: 7.) -- niin täytyy kaikkien
niiden, jotka nykyisessä pahassa maailmassa tai aikakaudessa tahtovat
elää jumalisesti, kärsiä vainoa silloin kuin pahat kukoistavat niinkuin
viheriöitsevä puu -- 2 Tim. 3: 12; Ps. 37: 35.
Jeesus sanoi: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta", ja
ennenkuin tuleva aika eli "tuleva maailma" _tulee_, ei Kristuksen
valtakunta ole hallitseva maata. Ja sentähden opettaa Herra meitä
toivomaan ja rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi
maan päällä". Saatana on herra, joka hallitsee tämän maailman
pimeydessä, ja siksi "peittää pimeys maan ja synkeys kansat". Hän
hallitsee nyt ja tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa. Ef 2: 2; 6:
12.
Täytyy olla erittäin tärkeä osa suuren arkkitehdin suunnitelma ihmisen
pelastukseksi, joka ei vielä ole täysin kehittynyt -- muuten olisi
uusi ruhtinas ja uusi hallitus kauan sitten alkanut toimintansa. Miksi
tämä siirrettiin tuonnemmaksi määrättyyn aikaan asti ja millä tavalla
Saatanan johtama pahan nykyinen valta on muuttuva Kristuksen johtamaksi
vanhurskauden vallaksi, ovat mieltäkiinnittäviä asioita, joita edempänä
tulemme tarkemmin käsittelemään. Riittää, kun nyt sanomme, että tämän
maailman valtakunnat, joita nyt Saatana hallitsee, tulevat aikanansa
Herran ja hänen voideltunsa omaksi. (Ilm. 11: 15). Ajatusyhteys
osottaa, että siirtyminen tulee tapahtumaan yleisen vaivan ajan kautta.
Siihen viittasi Jeesus sanoessaan: "Eihän kukaan voi mennä sisään
väkevän taloon ja ryöstää hänen kalujaan, jollei hän ensin sido tuota
väkevää; vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa." (Mark. 3: 22--27.)
Siis me näemme, että Saatana on ensin sidottava, pidätettävä ja pantava
pois viralta, ennenkuin Kristuksen vanhurskauden ja rauhanhallitus voi
astua voimaan. Tämä Saatanan sitominen tulee sentähden olemaan uuden
hallituksen ensimmäinen työ. -- Ilm. 20: 2.
Ei pidä unhottaa, että maa on kaikkien näiden "maailmoiden" ja
hallitusten näyttämönä, ja vaikkakin aikakaudet ja hallitukset
vaihtuvat, niin pysyy kuitenkin maa -- "maa pysyy ijankaikkisesti"
(Saarn. 1: 4.) Pietari käyttää samaa kuvaa ja kutsuu kutakin näistä
aikakausista erityisessä merkityksessä taivaiksi ja maaksi. Tässä
kuvaa sana _taivaat_ korkeampia tai henkisiä, hallitsevia valtoja,
ja _maa_ merkitsee inhimillistä hallitus- ja yhteiskuntajärjestystä.
Ensimäiset taivaat ja maa, eli silloinen asiain järjestys, loppui
vedenpaisumuksessa, sitten kun se oli tehnyt tehtävänsä. Mutta
luonnollinen taivas (pilvet ja ilmapiiri) ja luonnollinen maa eivät
hävinneet; ne jäivät jälelle. Samoin on nykyinen maailma (taivaat
ja maa) häviävä suurella pauhinalla, tulen ja sulatuksen kautta --
sekasorron, hädän ja hajoamisen kautta. Tuo väkevä (Saatana) on,
silloin kun hänet sidotaan, taisteleva valtansa säilyttämiseksi.
Nykyinen hallitus- ja yhteiskuntajärjestys on loppuva, eikä se koske
luonnollista taivasta ja maata. Nykyisten _taivaitten_ (hengellisten
hallitsevien valtojen) täytyy väistyä "uusien taivaitten" -- Kristuksen
hengellisen ylivallan -- tieltä. Nykyisen _maan_ (inhimillisen
yhteiskunnan sellaisena, kuin Saatana sitä nykyään hallitsee) täytyy
(kuvauksellisessa merkityksessä) sulaa ja hajota "Herran päivän"
alussa, joka on palava kuten "pätsi". (Mal. 4: 1). Sitä seuraa "uusi
maa", se on yhteiskuntajärjestys, joka on luotu sopusointuun maan uuden
hallitsijan -- Kristuksen kanssa. Vanhurskaus, rauha ja rakkaus tulevat
vallitsemaan ihmisten keskuudessa, kun nykyiset järjestelmät ovat
vaihdetut uuteen parempaan valtakuntaan, jonka perustuksena on oleva
ankarin oikeudellisuus.
Paavali sai nähdä vilahdukselta tulevaa hallitusta tai, niinkuin hän
kutsuu sitä, "paratiisia". Hän sanoo, että hänet "temmattiin" (hän ei
tietänyt tapahtuiko se ruumiiseen vai henkeen vai kumpaankin nähden,
sillä kaikki tuntui hänestä niin todelliselta) ajan virrassa eteenpäin
uusien asiain järjestykseen, "uuteen taivaaseen", luonnollisesti
"kolmanteen taivaaseen". Siten näki hän, miten asiat järjestyvät
Kristuksen hengellisessä hallituksessa, joita asioita hän ei saanut
kertoa (2 Kor. 12: 2--4.) Epäilemättä olivat nämä samoja asioita,
joita Johannes myöhemmin näki, ja joita hänen sallittiin _kuvauksissa_
ilmottaa seurakunnalle, joita kuvauksia voidaan ymmärtää ainoastaan
siinä määrin kuin niiden oikea aika on käsillä. Johanneksen vei se
ilmestys, jonka Herra antoi hänelle Patmos-saarella, keskinäyssä
tämän kristillisen aikakauden ja sen kirkon ja valtion vaihtelevien
kohtaloiden kautta, aina nykyisen pahan maailman eli aikakauden
loppuun, ja siinä näki hän profeetallisessa näyssä Saatanan sidottuna,
Kristuksen hallitsemassa, ja uuden taivaan ja maan perustettuna; sillä
ensimäinen taivas ja maa olivat kadonneet. -- Ilm. 21: 1.
Ajanjaksoja eli hallituksia.
Me erotamme nyt ne jaksot, joihin nämä suuret aikakaudet ovat jaetut,
kuten alempana oleva piirros osottaa.
Silloinen maailma
Nykyinen maailma
Patr. ajanjakso
Juutalain. ajanjakso
Evankeel. ajanjakso
Tuleva maailma
Tuhatvuot. ajanjakso
Tulevat ajanjaksot
Ensimmäisellä näistä suurista aikakausista ("maailmoista") ei ollut
mitään alaosastoja: Jumalan menettelytapa ihmisiä kohtaan ei muuttunut
koko tänä aikakautena, Aadamin lankeemuksesta vedenpaisumukseen.
Jumala oli antanut ihmisille lakinsa, joka oli kirjotettu hänen
omaan luontoonsa; mutta kun hän oli langennut syntiin, antoi Jumala
hänen jossakin määrin seurata taipumuksiaan, jotka menivät alaspäin,
"aina siihen, mikä oli pahaa", jotta ihminen siten ymmärtäisi oman
hulluutensa, ja Jumalan viisaus vaatia ehdotonta kuuliaisuutta tulisi
ilmeiseksi. Tämä hallitus päättyi vedenpaisumukseen, joka hävitti
kaiken lukuunottamatta uskovaista Nooaa ja hänen perhettään. Ensimäinen
hallitus teki havainnolliseksi ei ainoastaan synnin onnettomia
seurauksia, vaan näytti myös että synnin taipumus kulki alaspäin
suurempaan alennukseen ja kurjuuteen, sekä osotti Jehovan väliintulon
välttämättömyyden, jos koskaan oli toteutuva se, että saataisiin
takasin "kadonnut" -- ihmisen alkuperäinen tila.
Toinen aikakausi eli "nykyinen maailma" käsittää kolme ajanjaksoa,
joista kukin vie Jumalan suunnitelman askeleen eteenpäin pahan
hävittämiseksi. Jokainen askel on edellistä korkeampi ja vie
suunnitelmaa eteenpäin ja lähemmäksi täytäntöään.
Kolmas suuri aikakausi -- "tuleva maailma" --, johon kuuluu Kristuksen
toisen tulemisen jälkeinen aika, käsittää tuhatvuotisen valtakunnan,
tuhatvuotisen aikajakson tai "kaiken ennalleenasettamisen ajan", sekä
sitä seuraavat toiset "tulevat aikajaksot", joiden suhteen mitään
yksityiskohtia ei ole ilmotettu. Nykyiset ilmestykset käsittelevät
ihmisen täydellistä kohoamista synnin vallasta eikä sitä ikuista
kirkkautta, mikä tulee seuraamaan.