Ensi kevään ensi aamu
Päätettyä luomistyön
On, ja Jumaluuden haamu
Luonnoll' on. Ja valta yön
Paennut on. Kaikkialla
Iki-ihannetta on.
Elolliseks' ilman alla
Luonto tullut eloton.
Herran lempirikas henki
Siunannut jo onpi maan:
Ruoho, puu ja kukkanenki
Alkaneet on kasvuaan.
Perho kotelosta liiti
Riemuellen lentämään,
Siivillänsä lintu kiiti
Tuonne ylös siintävään.
Suurin sekä pienin luotu
Iloaapi elostaan,
Lahjoista, joit' oli suotu,
Ylistävi Luojoaan:
Tähdet kiitti, maa se kiitti,
Lintuparvi laulussaan
Soinnunsäveleillä liitti
Siihen kunnioitustaan.
Luonnossa on kauttaaltansa
Ikiriemu, rauha vaan,
Pahe poiss' on kokonansa,
Viattomuus vallassaan.
Lemmen, rakkauden unta
Uneksuvi taivas, maa,
Unelmissa luomakunta
Ijäisyyden uinuaa.
Luonnon herra, ihminenki
Ensi-autuuttansa juo,
Sydän sykähtävi senki,
Silmät riemun tulta luo --
Puhtauden lainelmissa
Rinta hällä aaltoaa,
Pyhimmissä tuntehissa
Katse ylös kohoaa.
Viimeks' Luoja armossansa
Kruunun teki kruunujen,
Suurimman nyt teoistansa:
Luomisensa kukkasen.
Puhtaimmalla lemmellänsä
Hennon olennon Hän soi
Muodostua hengestänsä --
Ja nyt Luoja naisen loi.