Ilta kaunis viehättääpi,
Laulun lähde uhkuaa:
Sanat suuhun vierähtääpi,
Sydämestä kumpuaa.
Istun tuohon mättähälle,
Raidan alla piirtämään,
Laulelmia ystäville
Unho-yöstä siirtämään.
Ensin laulan Hiljalleni,
Vienolleni viserrän,
Kuikuttelen kullalleni,
Immelleni liverrän.
Kerron hälle kauneutta,
Luonnon lempi-eloa,
Kesä-illan ihanuutta,
Mailleen päivän menoa.
Kerron, miten laulurinta
Lintuparvi lempivi,
Miten nukkuu veden pinta,
Öinen rauha henkivi.
Vielä, vielä paljon muuta
Kaunolleni kuvoan:
Kukkaa puhutan ja puuta --
Hiljan mielen lumoan.
Niin! -- No, missä lyijykynä?
Paperia missä? Kas!
Niitäpä en löydä minä,
Vaikka etsin, -- peijakas!
Omituista! unohtunna
Ne on muastani pois --
Sydän kun ois sanellunna,
Luonto lauluja kun lois...
Tyhjyytehen kaikki meni,
Unholaine laulut joi -- -- --:
Lännen leyhkä Hiljalleni
Kuiskaella niitä voi...