Mä kylään menin. Naurull
Ja pilkallakin siellä
Kun kohdeltiin, niin kauhulla
Pois läksin -- murhemiellä.
Ja metsähän sitt' astella
Mä aloin tietämällä:
Ei luonnon helma kohdella
Voi tavall' ilkeällä.
Ja siellä koivun juurella
Het' alkoi länsituuli
Mun poskiani suudella,
Kuin impi simahuuli.
Ja pikku lintu oksalta
Se viserteli mulle:
"Näin sydämesi pohjalta
Myös riemu olkoon sulle!"
Ja rintani mun riemahti --
Ja liikutti se mieltä,
Niin että sydän laulahti
Mun tullessani sieltä:
"Oi, kiitos, metsä! helmaasi
Mä aina tahdon tulla,
Kuin ihmisseuran konsaanki
Ei suosiot' oo mulla. --"