Kun kevät ilman lämmittää,
Niin loppuu talven valta
Ja sulaa järvet, lähtee jää
Ja kukka mullan alta
Pääns' ujoisena kohottaa
Ja herttaisuutta hempii,
Ja pian, kunnas rehottaa,
Kun päivä sitä lempii.
Kun myrsky joskus temmeltää
Ja riehuu raivovasti,
Niin rauhoittuen lepoon jää
Se viimein hiljaisasti --
Ja luonto tyyntä huoahtaa
Ja juopi sulo rauhaa,
Ja linnun rinta riemahtaa
Ja ilomieliä pauhaa.
Vaan koska, koska kevät saa
Mun rintahani tulla?
ja koska jäät sen liikahtaa?
Ja koska aik' on mulla
Se, että kukat puhkeaa
Ja rintan' ruusut aukee?
Oi, koskahan ne tuoksuaa
Ja limpuistansa laukee?
Ja syömmessäni myrskysää
Se kosk' on lopussansa,
Niin ett'ei nosta vaahtopää
Siell' aalto kuohujansa?
Ja koska taisto tyynnähtää,
Mi riehuu siellä, pauhaa?
Ja koska ainaiseksi jää
Mun sydämeeni rauha?