Oi terve, vanhat tuttavat,
Lapsuuden leikkimaisemat
Ja ahot armahimmat!
Ja humisevat hongikot
Ja hymyävät koivikot
Ja rannat rakkahimmat!
Myös terve, pieni puronen,
Ja lähde niittynorosen
Ja nurmet nuokkuvaiset!
Ja vuori vahva sammalpää
Ja kaikki: terve! Tervehtää
Ma tahdon, tuttavaiset.
Kyll' ennen entisaikana,
Kyll' ennen piennä poikana
Luonanne iloelin,
Aholle kun ma lampaita
Ajoin ja kuljin kankaita,
Lehdoissa samoelin.
Jos päiv' ol' kuuma, hentohon
Lahdelman syliin ventohon
Kuin sorsa kävin uimaan.
Ja lähtehestä vettä join
Ja purosehen myllyt loin
Mä pyörintähän huimaan.
Oi nurmet! Kukillanne sain
Mä päätän' ynnä kauloain
Piteä purppuroissa.
Ja vuor' -- sä olit linnana,
Mä kuningas sen mahtava...
Ah! ajat ne on poissa...
Niin -- ol' ne ajat armahat,
Ei surut synkät, karvahat
Soaisseet taivastani:
Ol' rinta raitis, viaton
Ja sydän puhdas saastaton --
En tiennyt vaivastani...
Mut kaikki ne on mennehet,
Kaikk' onpi elon melskehet
Moniksi muutellunna --
Nyt sielu iloaan vain luo,
Kun muisto milloin sitä juo,
Mi onpi kadonnunna...