Miksi, varpusraukka, tänne
Kylmäks talveksikin jäät?
Miks', kuin muut, et mene sinne,
Joss' on aina kesäsäät?
Sinne, missä ijäisesti
Onpi hedelmässä puu,
Missä luonto lempeästi
Öin ja päivin uneksuu;
Missä luonnon rikkautta
Kantaa kaikkialla maa,
Ruusupensaat puuttumatta
Laaksoloissa tuoksuaa;
Miks' et sinne? -- Tänne vain sa
Kylmähän jäit Pohjolaan,
Myrskyn, tuiskun helmahan -- ja
Kenties nälkään kuolemaan?
Mietin näin. Ja räystähältä,
Luulin, varpu sirkuttaa:
"Pois en, pois en mene täältä,
Sillä tääll' on synnyinmaa."
"Synnyinmaa! Se armain mulle,
Joskin kylmä, köyhä on! --
Suomen lapsi! myöskin sulle
Olkoon maasi verraton!"