Useasti Pohjolass' on nähty,
Luonto että turhaks kaiken työn,
Vaivoin, vastuksin mik' onpi tehty,
Voipi saada kautta halla-yön; --
Niin myös laita hengenvainioilla,
Aatemailla Suomessamme on:
Vaino, viha, kateus -- ne noilla
Ovat hallan käsi armoton.
Vaan se kansa, jok' on kärsinynnä
Kärsimykset monet tuhannet,
Vieläkään ei ole nääntynynnä,
Kohtalot vaikk' onkin uhanneet
Vaivuttaa sen. Ei! Se käypi tiellä
Uuden ajan -- työssä polvi uus
Nyt on kyllä --, mutta siin' on vielä
Isiensä henki, urhoisuus.
Isät näljän, suuret tuskat kesti,
Kääntyikin ne -- mutta verehen.
Vihollisen maastansa he esti,
Työskentelivät tään etehen;
Työt' on pojillakin, joilla hengen
Valloitettavana onpi maa:
Työllä rakkauden, työllä lemmen
Oikeutensa he kerran saa.
Kerran saa he -- siitä olla varmat
Voimme: hengenmaan he anastaa,
Katoo hallat, vastustajain sarjat,
Uusi päivä kerran kajastaa --
Silloin yksimielisenä sykkii
Joka rinta, joka sydän lyö,
Kaikissa yks' aate, toivo tykkii:
Haihtunut on erimielten yö.