Lähde, josta isillemme vuoti voima, urhous,
Lempi Suomellemme oli, Suomellemme rakkaus --
Se se kansallisen tunnon tallensi ja säilytti,
Kuinkin kohtaloiden hyrskyt sitä mursi, häilytti;
Vaan se eli edellehen, sydämissä virtasi,
Kunnes, uuden ajan tullen, itsens' sieltä ilmasi.
Purona se juoksi ensin, koskeks' muuttunut jo on
Valtavaksi, raivosaksi, niinkuin myrsky rauhaton:
Voimakkaissa kuohuissansa kaikki muassansa vie,
Salvat, sulut särkyvät -- ja sille aukeneepi tie. --
Mik' on koski? kysyt vielä! Kansallinen toimi, työ --
"Se se onpi, jonka eteen vaipuu voimatonna yö."
Mielet isänmaahan lempi jännittävä, liikuttaa,
Kansallinen tunto työhön käskevi ja kiihottaa --
Ja niin raataa uusi polvi väsymättä ainiaan
Onneks' oivaks' itsellensä, onneks' armahaisen maan.
Huolett' ollos, kallis maamme, huojentele huolias:
"Kaikki toimet tarkoittavat vähennellä vaivojas'."
Huolett' ollos! Eihän sua, kärsinyttä kyllältä,
Lapses heitä vierahalle, jok' ei sua ymmärrä!
Huolett' ollos! Eihän lapses unhottaa noin sua vois.
Ken sen tekis, sydämetön raukka, kurjahan se ois!
Huolett' ollos! Lapsissasi esi-isäin henki on --
Voimaa viel' on vastustella, käs' ei vielä tarmoton.
Vielä elää tahto jäykkä, etehes kun toimitaan.
Ja sä vaurastut ja toinnut -- nouset kerran kunniaan!