Tsaarin huone Oranienbaumissa. (Sama kuin kuudennessa
kuvaelmassa.)
Tsaari ja Menshikov.
TSAARI.
Kuukaudet kuluvat. Jo toista vuotta
on siitä aikaa nyt, kuin karkulaiset
katosi täältä, mutta varmoja
ei tietoja oo heistä vieläkään.
Apua siitä onko, että yksi
on heidät Libauissa nähnyt, toinen
taas Breslauissa, kolmas Wienissä?
Apua onko siitäkään, ett' yhä
jos jotain tarinoita Veselovski
minulle sepittelee matkasta
everstiluutnantti Kohanskin, jolle
on, muka, turvaa Kaarle keisari
suvainnut suoda valtakunnassansa?
Ei. Arveluihin nyt en tyydy enää.
Varmuutta tahdon -- millä keinoin hyvään.
Niin, millä keinoin hyvään! Tämä on
jo liikaa!
MENSHIKOV.
Tsaari, eipä enää liene
epäilemistä, mitä Veselovski,
sun residenttis, kertoo Wienistä.
Niin todenmukaiselta näyttää, että
Kohanskin salanimen takana
tsarevitsh piilee. Nainen, jonka häntä
paashiksi puettuna seuraavan
on nähty, varmaan Afrosinja on.
Luutnantti Kremenetskin nimellinen,
mi heidän parissaan on, tietenkin
on Kikin. Kaarle keisarihan, tsaari,
tsarevitshin on lanko. Syytä siinä
hänellä suojella on lankoansa
sun vainoelemistas, muka, vastaan.
TSAARI.
Kaarlelle vietävä on ultimatam!
Jos todellakin valtakunnassansa
hän uppiniskaiselle pojalleni
on suojaa suonut, oitis ilmaiskoon,
miss' oleksii hän, taivuttakoon hänet
palaamaan heti luoksein, taikka -- -- taikka -- --
MENSHIKOV.
Oon sitä varten juuri neuvotteluun
nyt tänne kutsuttanut Pietari
Andrejevitsh Tolstoin ja myös Boris
Petrovitsh Sheremetjevin. Mut kuulla
sa ensin tahdoit, mitä tietoja
kapteeni Bahmeotovilla on.
Hän täällä vartoo.
TSAARI.
Hyvä. Tulkoon sisään!
MENSHIKOV (avaten peräoven).
Jakov Hrisantovitsh!
BAHMEOTOV (tulee).
TSAARI.
No, haukka, onko
viel' useampaan kyyhkyläiseen kyntes
sun onnistunut iskeä?
BAHMEOTOV.
On, tsaari,
nyt ruhtinas Boris Kurakin myös
liitetty muiden joukkoon. Ruhtinatar
Anastasia Trojekurova
epäilty kirjeenvaihdost' entisen
on tsaarittaren kanssa. Myös Grigori
Sobakin, samaten kuin myös Varvara
Golovina siit' ovat epäiltyjä.
Kirjeiden viemisestä Susdaliin
taas epäiltyjä ovat Matjushkin, --
Kirill -- ja Bosov, -- Mihail. He vieneet
olivat niitä sinne ruhtinas
Stsherbatilta, Lopuhinilta ynnä
myös muilta.
TSAARI.
Eikös sitä tietä sitte, --
Susdalin kautta, -- tietoja oo saatu
tsarevitshista?
BAHMEOTOV.
Piispa Dossifein
ma luulen kirjeen saaneen, Gljeboville
kun terveiset hän lähettänyt on
tsarevitshilta. Mutta varmaa mitään
ei, valitettavasti, ilmisaatu
viel' ole.
TSAARI.
Varmuutt' ei siis sieltäkään! --
Mut mitä sanovat nuo läheisimmät,
jotk' oivasti sa silloin ansaan sait?
Ne kieltävätkö yhä vain? Vai etkö
kysellyt, kidutellut heit' oo kylliks?
BAHMEOTOV.
Parastain, armollinen tsaari, kyllä
ma olen koetellut, mutta yhä
vain mitään tietävänsä kieltävät.
Suruissaan näyttävät he olevan.
TSAARI.
Vai suruissansa?! Sen ma arvaan hyvin,
kun kesken raukesivat kaikki tuumat!
No, istukoothan, miettikööthän vielä!
Paremman selon saadaksemme, mitä
epäilty kirjeenvaihto tietää tuo,
Pietari-Paavalin nyt linnassa
he kaikki vuottakoot tsarevitshin
paluuta! Pidettävä on se lauma
kovassa kytkyessä, nään mä. Vielä
siis heitä tutkistele! Tietämään
enemmän ehkä tulevat ja ehkä
käy iloisemmiks heidän kasvonsakin.
Ma garnisoonin komendantiks sinut
nimitän, Bahmeotov; samalla,
sun uutten ansioittes tähden, sinut
ylennän everstiksi. Toivon, että
myös vasta yhtä hyvin toimes täytät.
BAHMEOTOV.
Ylevä tsaari, suurest' armostasi
sinua kiitän. Tahtos täyttäminen
on mulle pyhä aina.
TSAARI.
Toimeen käy!
BAHMEOTOV (poistuu).
TSAARI.
Tolstoi ja Sheremetjev tulkoot sisään!
MENSHIKOV (viittaa ovelta).
Tolstoi ja Sheremetjev (tulevat).
TSAARI.
Te hyvin tunnette ne selkkaannukset,
jotk' on mun poikani nyt matkaan saanut.
Etsinnän pitkän jälkeen arvellaan,
ett' turviss' on hän Kaarle keisarin.
Jos niin on todellakin laita, en
sit' enää sietää voi. Ja tästä siis
on keisarille tieto saatettava. --
Pietar' Andrejitsh! Hyvin tuntien
sun valtioviisautesi, nerosi
ja lujuutesi, sinut valinnut
oon Wieniin lähtemään tään ylen tärkeen
asian vuoksi. Viestin arvoinen
on viejä oleva, tää ettei matka
olisi turhaan tehty.
PALVELIJA (ilmoittaa).
Kapteeni
Rjumjantsov Wienistä on saapunut
ja pyytää, tsaari, puheellesi päästä.
TSAARI.
Parhaaksi! Laske sisään!
PALVELIJA (poistuu).
RJUMJANTSOV (astuu sisään).
Suuri tsaari,
sun residenttis Veselovski tämän
raportin nöyrimmästi lähettää.
TSAARI (ottamatta vastaan sitä).
Jos loruja se sisältää, kuin ennen,
saat suoraa päätä takaisin sen viedä.
RJUMJANTSOV.
On, tsaari, vihdoinkin nyt tullut ilmi,
ett' epäluulonalainen Kohanski,
jost' ennen kertonut on residentti,
tsarevitsh todellakin on. Jo kauan
on häntä sekä seuralaisiansa
salannut keisar: Weierburgiss' ensin
ja viimeks' Ehrenbergin linnassa
Tyrolissa. Mä siellä residenttis
käskystä kävin salaisesti itse
ja omin silmin vakuutetuks tulin
tsarevitshin nyt vihdoin löytäneeni.
Asian oitis Veselovskille
ma ilmoitin ja sillä välin tarkkaan
silmällä pidin löytöäni. Eipä
kulunut monta päivää siitä, niin
näin pakolaisten sieltä siirrettävän.
He eri puvuiss' aina kulkivat
ja samaa keinoa myös minä käytin,
minuhun ett'ei huomionsa kääntyis.
Näin heidän jälkiänsä seuraamalla
perille pääsin, että matkan määrä
heill' oli Sant-Elmó, -- tuo luja linna
ihanan Neapelin lähitteellä.
Mikäli päättää voin ma, sinnekin
nyt suostumuksell' ovat keisarin
he kätköön viedyt. Tästä kaikesta
vein sanan Veselovskille niin pian
kuin mahdollista, hän taas, suuri tsaari,
sinulle oitis minut, nöyrimmän
sun palvelijas, viestin siitä tuomaan
ja käskyäsi kuulemahan laittoi. --
Raportin sisällys se lyhyesti.
TSAARI (ottaen raportin).
Olipa aika jo tuon viestin tulla.
Täss' on jo käskyt valmihina mulla:
Sä, eversti Rjumjantsov --
RJUMJANTSOV (kumartaa kiitokseksi ylennyksestään).
TSAARI.
-- oitis palaat
Neapeliin ja siellä edelleenkin
silmällä pidät tarkkaan löytöäsi,
siks kunnes sinne saapuu Pietari
Andrejevitsh (-- Tolstoin puoleen
kääntyen --), mi tässä asiassa
nyt heti Wieniin lähtee. Kuinka siell' on
sun meneteltävä, sen itse tiedät.
Tää tahtoni on ydin: mielipahan
minulle menettely keisarin
on tuottanut; se kovin nurjaa mieltä
mua vastaan osoittaa; jos verukkeita
hän löytää, poikani jos turvaa sanoo
häneltä, minun vainoomistein tähden,
siell' etsineen, jos sanoo, ett'ei voi
hän poikaa, vastoin hänen tahtoansa,
käsiini jättää, silloin tietäköön,
ett' tuomar' ei hän mulle, isälle
ja itsevaltiaalle tsaarill' ole.
Ja joll'ei poikaani hän taivuttaa
palaamaan tahdo, suokoon edes hänen
puheilleen minun lähettini päästä.
Vaan joll'ei siihen suostu, tietäköön,
ett' ilmeisenä rauhan rikkomisen
pidämme sitä merkkinä ja silloin
"armata mana" -- asevoimin -- käymme
poikaamme kiinni ottamaan. -- Sa mukaas
minulta sitä paitsi kirjeen saat
viedäkses keisarille sekä toisen --
tsarevitshille, siltä varalt', että
sä hänen puheellensa päästetään. --
(Kääntyen Sheremetjevin puoleen.)
Boris Petrovitsh, sotamarskini
sa uljas! Sinä huolta pidä siitä,
ett' Itävallan rajamailla kylliks
on tästä lähin sotavoimaa meillä,
jos kaipais sitä siellä tämä juttu.
SHEREMETJEV.
Saat huolett' olla, tsaari! Pidän huolen.
TSAARI.
Se käskyni on teille, ystäväni!
TOLSTOI, SHEREMETJEV ja RJUMJANTSOV (poistuvat).
Tsaari (Menshikoville).
Ja me, mein lieber Freund, me sinun kanssas
kotona täällä vyyhden selvitämme.
Kun tiedossain tuo pahan ilman lintu,
mi mulle yhä moista huolta tuottaa,
häpeää suurta silmiss' Euroopan,
nyt vihdoin on, niin häkkiin takaisin
mä kyllä osaan ajaa sen. Ja sitte
se jahka käsissäni jälleen on,
niin rautakourin kimppuhun mä käyn
salaisen myyrälauman tuon. No, silloin
he nähdä saavat, ettei maksa vaivaa
minulle ennen aikaa kuoppaa kaivaa.