NIILO (erikseen). Sinä vanha narri, muistanpa terveises tyhmää
paimenpoikaa myöten. Tahdot ilvehtiä kanssani, mutta kadutpa sitä
ilvettä vielä. En mieli niellä pilkkaas minä.
MAUNO. Tässä lupautuvat herra Niilo ja tyttäreni Elma toinentoisensa
kanssa avioliittoon käymään, johon minä, lapseni naittaja, suostun ja
lupani nimelläni vahvistan.--Mutta, tyttäreni, onko tämä askel oma,
vapaa vaalis?
ELMA. On, isäni; ja älkäät pahaksi panko, jos ilmoitan, ettei mikään
voima, ei isän eikä äitin, voi sydäntäni pakoittaa, ei kalleudet kaiken
mailman. Vapaasti se sykkii hänen tähtensä, jonka sieluni kerran
omaksensa valitsi.