TYKO. (Erikseen.) Ajattelemattomastipa tekisin, jos kävisin kertoilemaan
jutun, jonka hän mulle saneli. Ja luulenpa niin ankaraa nostokankea
tässä ei tarvittavan; hän vähemmällä myöntyy, sen katseensa loimosta jo
näen. (Ääneensä.) Anteeksi, fröökinä; sillä kaiketi kovin julkea ja
sopimaton on teidän silmissänne tämä toimeni. Mutta huomatkaat: minä
olen maasta, jossa aatos lentää tekoon leimauksen vauhdilla, ja silloin
väikkyvät kaikki arvelukset jalkaimme alla. Ja syy siihen, että herra
Niilo näin hellässä, arassa asiassa heittää toimituksen toisen huomaan,
on ihmeellinen kainous luonnossansa, niin hän itse on vakuuttanut. Ja
sentähden, fröökinäni, rohkenen minä nyt käydä hänen puhemieheksensä.