MAUNO. Herra Charlemagne! Terve tuloa! Missä toverinne?
TYKO. Yksin tulen ja ajan toisen asiaa, ja olenpa kenties liian rohkea.
Niin, pyydänpä puhutella tytärtänne ja kahdenkesken.
MAUNO. Miksi juuri kahdenkesken?
TYKO. Teidän luvallanne, minä olen herra Niilon lähetysmies.
MAUNO. Siis on hän jotain teille ilmoittanut?
TYKO. Asiasta, joka koskee kahta sydäntä.
MAUNO. Mitä! Eikö katso hän sen vaativan suurempaa karttavaisuutta,
koska kaikki vielä joku aika tuonnemmas pitää oleman syvänä
salaisuutena?
TYKO. Teitä kummastuttaa, että hän näin tärkeästä asiasta on antanut
tiedon vieraalle, mutta vieraus käy tuttavuudeksi, ystävyydeksi.
Luulenpa näiden muutamien päivien opettaneen meidän joteskin tuntemaan
toinentoisemme; ja taidanpa sanoa herra Niilon luottavan minuun lujasti,
eikä pety hän siinä. Minä olen kunnian mies. Asian salaamisesta olkaat
suruton, herrani.