MARTTI (yksin). Paljasta pahantekoa ja kiusaa Viitalan puolella. Peeveli
heidät periköön! Enhän jaksa enään mä luutautinen kaakki, en muuta kuin
huutaa kostoa, kostoa! Mitä taasen olen nähnyt, pistetään muiston
tarkkaan talteen ja saavatpa saman takaisin vielä.--Mutta nytpä kaiketi
pienet perkeleet ilmassa teiskaa ja sen havaitsevat tuhannet veljensä
tahi tanssivat serkuksensa tuolla selkäluussani. Menkäät kimpustani
helvettiin, marssikaat Viitalaan ja tehkäät parastanne. Penkkiin lyökäät
siellä se vanha karju, että hän röhkii ja rököttää kuin olis hän
siemenissä. (Paimenpoika tulee.) Tuossa tulee Viitalan paimen. Kun nyt
saisin hänen kauluksestaan oikein lujan nappauksen.
PAIMEN. Herra Martti, herra Martti! Ryöväriä! Uskokaat: kaksi partaista
miestä kohtasin polulla tuolla. Kyselivätpä minulta näiden kartanoin
nimistä, ketkä niitä hallitsevat ja löytyykö niissä koreita likkoja.
Kuuselassa sanoin löytyvän sitä sorttia kaksi ja oikein aika
heiskaleita, mutta että toinen niistä on kihlattu jo monta vuotta
sitten, mutta sulhasensa on kuollut sotaan, ja sentähden on tyttöraiska
päättänyt lopettaa päivänsä Kyöpelinvuorella santasäkki selässä.--Niin
selittelin heille asioita, rupesinpa viimein tuumailemaan, olivatkohan
kunnon miehiä, ja pois juoksin heistä että aho tömisi.
MARTTI. Poika, mitä jaarittelet? Tule likemmäs; sillä olenpa välimmiten
vähän kuuro, niinkuin esimerkiksi nyt. Tule likemmäs ja haastele
kovemmin. (Paimen likenee häntä.)
PAIMEN. Ryöväreitä olen nähnyt.
MARTTI (iskee kätensä pojan kaulukseen). Nyt läksit ryövärten käsistä
karhun käpäliin.
PAIMEN. Herra pehtoori! Mitä vasten?
MARTTI. Huuda nyt ryövärit avukses.
PAIMEN. Mitä olen tehnyt?
MARTTI. Katsotko härkäis perään?
PAIMEN. Minä en ole härkäpaimen.
MARTTI. Kukapas heitä paimentaa, sinä juupeli?
PAIMEN. He käyvät ilman kaitsijaa metsässä.
MARTTI. Kuka heidän eteensä aidat murtaa ihmisten viljamaihin?
PAIMEN. En minä.
MARTTI. Juuri sama junkkari. Kyllä tiedän, ja tiedänpä että teet sen
käskystä.--Kahta herraa sinä palvelet, ja molemmat kuuluu he Belsebubin
polvilukuun. Sano heille tämä. Minä en pelkää heitä, en ensinkään. Viha
ja alinomainen sapen karvastus on rohkaisnut minut kuin nälkä
suden.--Kuinka jaksaa vanhempi isäntäs? Minä tarkoitan sitä vanhempaa
pirua.
Paimen. Hyvin hän jaksaa.
MARTTI. Vanha saatana?
Palmen. Eli vanha patruuna.
MARTTI. Niin, niin, saatana on mailman patruuna ja herra. Niin, hän
jaksaa hyvin niin kauvan kuin Kuuselan hevosen veri antaa nestettä hänen
suonillensa. Sinä kaiketi näit, että hän ampui meidän urhean orhiin?
Sano totuus, muutoin peittoon sinut kanankaaliksi. Näitkö?
PAIMEN. En nähnyt, enkä usko hänen tehneen sitä. Mutta huomatkaat,
isäntäni oli vierasmiesten kanssa muistuttanut, ettette laskis hevosta
laitumelle ilman koukkua kaulassa. Elikko meni aitaan.
MARTTI. Kitas kiinni, sinä vaivainen aidantakuinen; ja kuule nyt minkä
toimen sinulle annan. Sano sille vanhalle sarvipäälle minulta, että hän
on viheliäisin aatelismies Suomessa, että hän on iilimato, pullea
hevos-iili, mutta kylläpä hän lypsetään vielä. Sille nuoremmalle
kaviojalalle sanot sinä minulta, että hän on käen-poikanen, kurja
käen-poikanen, joka rehottelee toisen pesässä; mutta muistuta häntä
usein niin tapahtuvan, että pesään ilmauu muuriaisia, keltaruskeita,
tulisia viholaisia, ja silloin ottaa hänet peijakas. Niin, kaikki tämä
sano heille vierasmiesten kuullessa. Muista se, sinä kanalja.
PAIMEN. No, no.
MARTTI. Jos et sitä tee, niin oletpa onneton, koska sinun tästälähin
kohtaan.
PAIMEN. Täytyyhän minun se tehdä.
MARTTI. Jaa, jaa; se tee, jos mielit säästää selkääs.
PAIMEN. Mutta hellittäkäät kaulukseni.
MARTTI. Ei tällä hinnalla. Saatpa ensin vähän sauvastani; sillä
tarvitsenpa hieman öljyä sydämmelleni. Onpa minulla ihana halu vähän
pehmittää sinun kruununmaatas, koska olet armottoman kerkeä tekemään
mitä muut sinua käskevät naapuriesi vahingoksi. Tiedätkö, sinä veitikkä,
missä käskyssä kielletään pahanteko lähimmäistämme kohtaan?
PAIMEN (erikseen). Enpä sitä muista, minä onneton; mutta ehk'ei tiedä
hän sitä itsekään; sillä sanotaanpa häntä huonolukijaksi myös.
MARTTI. Sanoppas: missä käskyssä?
PAIMEN. Kuudennessa.
MARTTI. Oikein vastattu. Kyllä sinä katkismukses osaat, mutta elätkö sen
mukaan, junkkari? Mutta kas tässä pieni muistutus.
PAIMEN. Te ette saa lyödä minua.
MARTTI. Niinkö rukoilet? Herra Martti, antakaat armon olla oikeuden
sijassa ja helpottakaat vähän hyvin ansaittua rangaistustani; sano niin,
ja pääsetpä vähemmällä.
PAIMEN. Te ette saa lyödä minua.
MARTTI. Vai niin! Et nöyrry siis rukoukseen?
PAIMEN. Te ette saa.