Ensimäinen kuvaelma.
Torkkolan puutarha. Asuinrakennus oikealla, etualalla. Oven
vieressä lehtimaja, jossa pöytiä ja penkkejä. Perällä veräjä.
Taustassa järvimaisema.
NYKÄNEN (Huoneessa). Noin ikään! Ja nyt ulos raitista ilmaa saamaan. Ja
sitte avataan ikkunat ja kaikki huoneet savustetaan katajoilla.
(Toimeliaana ulos huoneesta, kainalossa suuren suuri tyyny, jonka
sovittaa penkille. Torkkola seuraa hitaasti jälessä Tiitan tukemana).
Varovasti kaikin mokomin! Ja nojaa Tiltaan, se on varminta. -- Pian
ovat minun lapseni täällä tukemassa sinua. Ja siitä se hyvä tulee, saat
nähdä vaan, ja miten ne sinua sitten vaalivat ja hoitelevatkaan (Auttaa
häntä). Noin ikään, -- tässä nyt ollaan! (Liikutettuna). Hyvänen aika
toki -- et uskokaan, kuinka iloinen olen siitä, että minulla on niin
hyvä lanko kuin sinä! -- Mutta istuhan toki, lanko, istu kaikin
mokomin!
TORKKOLA. Istu, sanoit! (Istuutuu vaivalloisesti).
Oh--oh--hoo--jaa--jaa!