(Sävel: Hurraa me nuoret meripojat.)
Ja poika se astui uljahasti
taivaan esikartanoon,
pyhän Petrin kammioon:
"Hei, tyttöjä tänne nopeasti,
kanteleetkin kaikukoon!"
Näin ärjäs poika Pietarille,
tömähteli taivahat,
katot sekä lattiat.
Huus' Pietari poikaviikarille:
"Helvettihin matkustat!"
Vaan poika se astui uljahasti
helvettihin alaspäin,
itse pirun luokse näin:
"Hei, tyttöjä tänne nopeasti,
kanteletta helkyttäin!" --
"Ei tyttöjä oo yhtään täällä,"
piru vastas haikeaan,
sitten huokasi hän vaan.
"On tyttäret kaikki maan päällä,
vaikka täällä kaivataan."
Ja poika se palas uljahasti
kotiansa päälle maan
etsimähän neitojaan.
"Hei, tyttöjä tänne nopeasti,
kanteleetkin kaikumaan!"
Ja jopahan se kannel kaikui,
tanssi nuoret neitoset,
kumahteli tanteret,
ja kalliot naurustansa raikui.
Pursui pojan tuntehet.
(Kööri kertaa kussakin värsyssä viisi viimeistä säettä.)
(Kamarin ovelle ilmestyvät Malakias ja Aapeli veisaten
viimeistä säettä virrestänsä.)
KAIKKI (Nauravat ja vetäytyvät hitaasti ulospäin samalla laulaen
viimeistä värsyä. Heidän naurellen mennessään laskee esirippu.)