LIISA. Ei mitään muttaa. Minä kuitenkin teen oman mieleni mukaan. Kun
minä vaan ajattelenkin tällaista murheen tyyssijaa, kuin tämä näyttää
olevan, niin vallan rintaa ahdistaa, ettei henki tahdo käydä. Ja jos
niin on, että ilmielävänä on tuonne murheeseen mentäväkin, tahdon olla
sitä iloisempi niin kauvan kuin vielä olen ulkopuolella. Pankaa se
päähänne!