22 p. maaliskuuta.

Tänään on taaskin kylmä ja sumuinen ilma. Sellainen ilma on paljon

sopivampi. Se soveltuu työhöni. Eilinen päivä herätti minussa ihan

turhanpäiten kaikellaisia joutavia tunteita ja muistoja. Toiste se

ei enää uudistu. Hentomieliset tunteen purkaukset ovat kuin lakritsi

ikään: ensi pureksimatta se on aika hyvää, vaan sitte syntyy jo äitelä

maku suuhun. Käyn siis suoraan ja tyynesti kertomaan elämästäni.

Niinmuodoin olimme muuttaneet Moskovaan...

Mutta päähäni pälkähtää, tokko oikein maksaa vaivaa kertoa elämästäni.

Ei tosiaankaan maksa vaivaa... Elämäni ei missään suhteessa eronnut

monen muun ihmisen elämästä. Kotini, yliopisto, palvelus alemmissa

viroissa, virkaero, pieni tuttavapiiri, oikea köyhyys, vaatimattomat

huvitukset, hiljaiset toimet, kohtuulliset elämän toiveet, — eikös

ne ole kaikille tuttuja, vai kuinka? Ja sen tähden en ryhdykään

elämästäni kertomaan, saatikka kun kirjoitan vain omaksi huvikseni;

ja jos menneisyyteni ei minusta itsestänikään näytä kovin hauskalta

eikä liioin surulliseltakaan, niin varmaankaan siinä sitte ei mitään

huomiota ansaitsevaa olekaan. Mieluummin koetan sitte kuvata itselleni

omaa luonnettani.

Mikä mies minä olen?... Voidaan huomauttaa, ettei siitä kukaan välitä.

Myönnän. Mutta minähän olen kuolemaisillani, totta totisesti, olenkin,

ja ennen kuolemaa kai on anteeksi annettavaa halu tietää, mikä lintu

minä muka olen ollut.

Tarkkaan harkittuani tätä tärkeätä kysymystä ja kun ei minulla muuten

ole vähintäkään aihetta liian katkerasti puhua omasta itsestäni, kuten

tekevät ihmiset, jotka ovat kovin vakuutetut omista ansioistaan,

täytyy minun tunnustaa yksi asia: olen ollut ihan tarpeeton mies tässä

maailmassa tahi pikemmin ihan joutava lintu. Ja sen minä aion todistaa

huomenna, sillä tänään minä yskin kuin vanha lammas ja hoitajattareni

Terentjevna ei anna minulle rauhaa hokien: »Pankaa maata, hyväseni,

ja juokaa teetä!»... Minä tiedän, miksi hän näin käy kimppuuni: hänen

tekee itsensä mieli teetä. No, olkoon menneeksi! Miks'ei sallisi

muija paran viimesillään ollen kiskoa mahdollisimman suurta hyötyä

herrastaan?... Aika ei ole vielä ohi.

Tarpeeton ihminen · 第 6 / 15 题