KRISTIINA. Puhu pois!
HANNA. Ajettu pois!
KRISTIINA (lyöpi kämmenensä yhteen). Mitä mä kuulen?
GRÖNLUND. Onko tänään piru päässyt irti?
ROSAMUNDA (hiljaa Alfonsille). Katsokaas -- osaan minäkin.
KRISTIINA. Tämä on toki liikaa -- ensiksi Juho -- nyt sinä -- mutta
minkätähden sitte?
HANNA (itkeä hyrskyttäen). Armollinen fröökynä oli niin äkäinen -- ja
hän kuitenkin muuten on hyvä ja ystävällinen -- minä muka olen herraa
houkutellut -- se on inhoittavaa -- ajakoon minut pois, siihen en
sanoisi mitään -- mutta että hän minusta semmoisia puhuu --
GRÖNLUND (lohduttaen). No, no, kai, kai! Semmoiset juonet eivät haita
ketään.
KRISTIINA. Olen niinkuin puusta pudonnut. Minun aikanani ei tässä
talossa vielä ole ollut niin kelvollista palvelustyttöä kuin Hanna --
ja hän ajetaan pois.
HANNA. Aah, -- minä tiedän mistä kaikki tämä tulee, -- siihen ei ole
kukaan muu syynä kuin (osoittaen sormella Rosamundaa) tuo tuossa!
ROSAMUNDA. Mitä? Minä?
HANNA (pyyhkii kyyneleensä, lujemmasti). Te juuri, eikä kenkään muu!
ROSAMUNDA. Mitä on mulla sinun kanssasi tekemistä, piika?
HANNA (yltyneempänä). Se on pelkkää mustasukkaisuutta -- sentähden että
lakeija on ajanut minua takaa.
ROSAMUNDA (ylenkatseellisesti). Minä -- mustasukkainen -- sinua
kohtaan?
HANNA. Miksi ei? Kun tulee vissille ijälle, eivät miehet katsele niin
paljon koreaa hattua kuin muuten.
ROSAMUNDA (kiivaasti). Vissille ijälle? Mitä sillä tarkoitat?
HANNA. No, ettehän tahdo kieltää että siitä on jo aikoja kuin olitte
kapalossa?