JUHO. Päätetty asia!
KRISTIINA. Mikä julmuus!
GRÖNLUND. Moista en ole vielä koskaan kuullut.
JUHO. Minä lähden -- lähden paikalla, otan nuttuni ja olen kohta
kadulla. Täällä en olisi hetkeäkään enää. Grönlunti -- katsottehan
vähän ruunaa, kunnes uusi tallirenki kerkee tottua. Kuten tiedätte, ei
anna se syödessään kenenkään lähestyä ja potkii silloin helposti. --
Niin, minä menen, lakeija, mutta se ei tule teitä auttamaan -- uskokaa
se -- Hanna on kelpo tyttö, ja jos Jumala meitä auttaa, ei hänkään ole
kauan tässä talossa.
ALFONS. Mitä tietää tämä puhe, mies?
JUHO (astuu uhaten hänen eteensä, lujasti). Älkää pöyhistelkö, mies! En
tahdo, että minusta sanotaan: hän erkani riidassa talosta, muuten
olisin veisannut teille toista virttä. Mutta älkää mua ärsyttäkö --
muuten ehkä unhoitan päätökseni -- ja varo silloin luitas, mies!
(Poistuu).
KRISTIINA. Hyi, hyi, -- ja vieläkin hyi! Tämmöistä en ole vielä koskaan
nähnyt ja kuitenkin olen jo ollut viisitoista vuotta talossa. Eihän
pitäisi kenenkään jäädä tähän, jossa moisia tapahtuu.
GRÖNLUND. Niin, Kristiina, jos jo olisi kylliksi!
KRISTIINA. Mitä Grönlunti tarkoittaa? Tarkoittaako Grönlunti --?
GRÖNLUND (pidättäen). Kai, kai!
KRISTIINA (katselee häneen tyhmästi, kun ei häntä ymmärrä).
GRÖNLUND (nykäyttää päätään taaksepäin).
KRISTIINA (kuten häntä ymmärtäisi). Niin -- jassoo -- oikein.
GRÖNLUND. Niin, jos jo olisi kylliksi.
ROSAMUNDA (menee Alfonsin luo, lausuen hiljaa). Se ei teitä kuitenkaan
auta!
ALFONS (pysyy istumassa ja katsoo sanomalehden yltä, jota ei jätä
käsistään). Hä?
ROSAMUNDA (yhä hiljaa). Minua ette petä -- mutta sanon vieläkin, se ei
teitä kuitenkaan auta.
ALFONS (myöskin yhä hiljaa). Kuinka niin?
ROSAMUNDA. Saattepa nähdä. Minua ette petä.
18:sta kohtaus.
Edelliset. Hanna (tulee itkien).
HANNA. Tämä on kauhein päivä elämässäni.
ROSAMUNDA (osoittaa triumfeeraten Hannaa ja menee hänen perässänsä
jälleen takalle; on lukevinansa, mutta seuraa tarkasti kaikkia mitä
sanotaan).
KRISTIINA. No, mutta Hanna!
GRÖNLUND (säälivästi). Tyttö itkee, mitä on tapahtunut?
KRISTIINA. No, mutta kerro toki, Hanna?
GRÖNLUND. Kuka on tehnyt sinulle mitä?