KRISTIINA. Ja 62 penniä.
HANNA. On liian tuntuva Hannan kukkarolle!
KRISTIINA. Mutta ajattele voittoa.
HANNA. Se on epätietoista.
KRISTIINA. Mutta ajattele untasi.
HANNA. Minä ajattelen kahden kuukauden palkkaa, jonka tuo numero multa
viepi.
JUHO. No, mutta minä sen otan. Paljoko tulee? (vetää esille
kukkaronsa). En ole tuommoisia vielä koskaan koettanut. Olkoon
menneeksi kerta. (Antaa Kristiinalle rahaa.) Tuoss'on, onko oikein?
KRISTIINA. Äläppäs hätäile -- puolet 19:sta markasta 62 pennistä on
(laskee) 9 markkaa 81 penniä.
JUHO. Siinä on! Maksa sinä toiset puolet, Hanna?
HANNA. Arveletko?
JUHO. Saadaanhan kerta koettaa.
HANNA. Minä noudan rahat.
(Poistuu).
KRISTIINA. Saatpa nähdä, Juho, me me voitamme aivan vissisti!
JUHO. Hm! Se olisi kyllä hupaista. Mutta jos Kristiina sen niin
vissisti tietäisi, niin Kristiina ei olisi myynyt arpaa.
KRISTIINA (hyvin totisesti). Uni niin käski, Juho, uni käski! Jos en
olisi totellut, ei myöskään olisi onnistunut. Se pitää tietää. Onnen
kanssa ei ole leikitseminen, täytyy noudattaa sen tahtoa; muuten se
meidät jättää.
13:sta kohtaus.
Edelliset. Alfons.
ALFONS. Herra tahtoo häntä puhutella, Juho!
JUHO. Vai niin!
(Poistuu).
ALFONS (lämmitellen takan edessä, ivaten). Saa hän nähdä, tallirenki,
mitä herralla on hänelle sanomista.
KRISTIINA. Kuinka niin?
ALFONS. Hm! Herran kanssa ei ole Juhon juuri hyvä puhua.
KRISTIINA. Miksi niin sitte?
ALFONS. Valakka on taittanut jalkansa -- se varmaankin jää Juhon
syyksi.
GRÖNLUND (hyvin kovaa). Ei, se ei ole Juhon syy -- sitä ei herra
ymmärrä -- sen tiedämme me paremmin.
ALFONS. No niin -- mitä se minuun koskee.
GRÖNLUND. Ken tiesi! Siellä ylhäällä herran tykönä jaaritellaan
kaikellaista, joka on meidän vahingoksi täällä alhaalla, mutta
päällekantajat ja juorunkuljettajat ovat kurjinta moskaa, mitä Jumala
on luonut -- kai!
ALFONS (kiivaasti). Tarkoittaako tuo minua?
GRÖNLUND. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa.
(Tampuurin kello soi).
KRISTIINA. Tampurissa soitetaan. Mutta missä on Hanna? Grönlund,
avatkaa te kerta.
GRÖNLUND (nousee). Juho on kelpo poika. Minä en ole vielä nähnyt
parempaa hevoshoitajaa, ja se, joka häntä vainoo, tekee pahan työn
myöskin herralle, kun saattaa epäluulon alaiseksi uskollisen
palvelijan. Käsittäköön sen kamaripikäntti miten tahansa.
(Poistuu oikealle).
ALFONS. Jok'ainoassa sanassa haisevat nämä ihmiset tallilta.
(Ottaa "Nya Pressen'in", asettuu perälle ja lukee).
KRISTIINA. No, no. Kaikkien sieramet eivät ole yhtäläiset. Monet
ihmiset pitävät tallinhajusta enemmän kuin pomaatan.
ALFONS. Parempi Kristiinan pysyä toimissaan kuin sekaantua muiden
resonemankiin.
14:sta kohtaus.
Edelliset. Hanna.
HANNA (antaa Kristiinalle rahaa). Tässä on rahat.
(Menee linnuilleen).
KRISTIINA. Hyvä, hyvä, Hannaseni -- arpa on Juholle! (Alfonsille.)
Huudatteko te vaiti-oloa mulle kyökissä? Täällä minulla on puheen
valta, enkä anna kenenkään sulkea suutani! Tietäkää se, kamarirenki!
ALFONS (nostelee ylenkatseellisesti olkapäitään).
15:sta kohtaus.
Edelliset. Grönlund. Antti (oikealta).
ANTTI (kantaen lihamöhkälettä). Prrr, prrr, (puhaltaa käsiinsä). Täss'
on lihamöhkäle, Kristiina, jonka eilen tilasitte lahtarilta ja joka
piti minun tuoda. Hyi, kuinka nyt on kylmä. Käteni on ihan kontassa --
niinkuin tuo härän käpälä.
GRÖNLUND (istautuu paikalleen ja rupee lukemaan kirjastaan).
KRISTIINA. Voi, voi, Antti-parka! Lämmittele nyt.
(Tarkastelee lihaa.)
ANTTI (asettuu takan eteen, panee kädet selkänsä taa ja seisoo yhtä
ylpeänä kuin Alfons).
16:sta kohtaus.
Edelliset. Rosamunda.
ROSAMUNDA. Armollinen fröökynä kutsuu Hannaa sisään.
HANNA (menee).
ROSAMUNDA (tarkkaa Alfons'ia triumfeeraavalla katseella, menee sitten
hiljaa Grönlundin luo).
KRISTIINA. Tämä ei juuri ole lihavaa lihaa.
ANTTI. Hoo-oh! Ja kuitenkin sanoi lahtari, ett'ei hän muka koskaan
ollut teurastanut niin lihavata lehmää.
KRISTIINA. Punnitsivatkohan oikein?
ANTTI. Kolmetoista naulaa seitsemän luotia pitäisi oleman. Voihan
Kristiina punnita uudestaan.
KRISTIINA (ottaa puntarin seinältä ja rupee punnitsemaan).
ROSAMUNDA. Mitä kuski lukee niin ahkerasti? Onko se intressanttia?
GRÖNLUND (ojentaa hälle kirjan).
ANTTI. Oletteko kuulleet, että tän' yönä on tehty murtovarkaus.