KRISTIINA (katsoen punnitessaan ylös -- ja sitte lopettaen sen toimen).
Äläs kerro vielä, -- minä punnitsen ensiksi. -- Missä?
ANTTI. Räätäli Rintalalla, tässä ihan lähellä. Kolme takkia, yhdet
housut, kaksi liiviä ja karvalakin olivat varkaat vieneet.
GRÖNLUND. Soo, soo -- eikö ketään epäillä?
ANTTI. Ainahan poliisi epäilee, mutta varkaita ei se sillä saa kiinni.
Saas nähdä, saadaanko niitäkään kiinni, jotka toissayönä varastivat
poliisimestarin lehmän! -- -- Taitaa täytyä mennä noutamaan sylillinen
puita.
(Poistuu).
KRISTIINA. Poliisimestarin lehmän?! Hirveä aika tämä, kun ei
poliisienkaan anneta olla rauhassa!
ROSAMUNDA. Tämmöiset romaanit ovat vanhan muotisia, Grönlund. Ihan
uusimmat ovat "Pariser mysterier" taikka "Den evige Juden", jotka on
kirjoittanut Eugène Sue (ääntää Eugeene Suue).
GRÖNLUND. Minä osaan ainoastaan huononpuolisesti lukea ruotsia.
ROSAMUNDA. Ah, se on tosi. Minä olen ne lukenut franskaksi, mutta
mahdollista kyllä, että ne jo löytyvät ruotsiksikin.
GRÖNLUND. Eikö suomeksi?
ROSAMUNDA (kohoitellen olkapäitään). Ei, ei -- ne kirjat ovat
ainoastaan parempia ihmisiä varten.
GRÖNLUND. Kai, kai! No vähät niistä sitten. Minä luen minun kirjojani
-- ja olkoot ne vanhan muotisia, niin kuitenkin ovat ne hyviä.
Pahanilkiset saavat aina palkkansa, panettelijat ja pahansuovat naiset
tulevat rangaistuiksi. -- Elämässä käy useimmin päinvastoin.
ROSAMUNDA. Ehkä kuski on oikeassa. (Alfonsille): Saanko minä
lisälehden?
ALFONS (antaa lisälehden).
ROSAMUNDA (istautuu Hannan paikalle, on lukevinaan ja urkkii samalla
mitä sanotaan ja tehdään).
17:sta kohtaus.
Edelliset. Juho.
JUHO (haltioissaan). No, pikäntti, teidän on onnistunut. Riemuitkaa
nyt.
ALFONS. Mitä sillä tarkoitatte?
KRISTIINA. Mikä nyt on?
JUHO. Ei juuri mitään -- olen saanut eroni!
GRÖNLUND (suutuksissaan). Kai, kai!
KRISTIINA (suutuksissaan). Mitä? Eron?
JUHO. Ah -- tiedän mistä se tulee! Älköön se painako omaatuntoanne,
pikäntti, että olette vieneet leivän rehelliseltä mieheltä!
ALFONS. Minä? Mitä minä siihen voin?
JUHO. Älkää olko olevinanne. Minun pitää talosta pois -- jotta saisitte
menetellä Hannan kanssa mielenne mukaan.
KRISTIINA (vihoissaan). Hyi, hyi!
GRÖNLUND (vihoissaan). Kai, kai!
ROSAMUNDA (katsoen lehden yltä). Niin -- niin kai on -- siitä voin
panna vetoa.
JUHO. Koska te sen vakuutatte, on se varmaan totta.
KRISTIINA. Kuinka inhoittavaa!
GRÖNLUND. Mutta minkä vuoksi sitten? Mitä syitä herralla oli?
JUHO. Valkko on muka taittanut jalkansa minun kauttani.