KRISTIINA. Niin oikein -- ovi aukeni, ja sisään astui aave valkoisissa
vaatteissa, pitkällä parralla ja tulisoihtu kädessä.
10:nes kohtaus.
Edelliset. Alfons.
ALFONS. Herra tahtoo kahvinsa!
KRISTIINA (tuskallisena). Aina tässä sitte tulee häirityksi!
HANNA (valmistaa kahvit kantimelle).
ALFONS. Herra lähtee ratsastamaan kello yhden aikana. Siis hevonen.
GRÖNLUND. Kyllä sanon Juholle.
ALFONS. Uusi satula, joka äskettäin ostettiin, on pantava.
GRÖNLUND. Kai, kai! Saisitte muuten sanoa tuon Juholle, sillä minä olen
kuski.
ALFONS. Hm, tallihan toki kuuluu teidän ammattiinne!
GRÖNLUND. Minä olen kuski. Satuloiminen on Juhon ammattia.
ALFONS (nostelee olkapäitään: Hannalle). Älä polta sormiasi, Hanna!
KRISTIINA (itsekseen). Kuulkaas, kuinka hän puhuu hennosti! Jos
kamarineitsyt kuulisi tuon.
HANNA (ojentaa Alfonsille kahvikantimen).
ALFONS (hiljaa Hannalle). Ole iloinen, Hanna, vaan. Turvaa minuhun.
Minä en sinua jätä.
(On menemäisillään.)
GRÖNLUND (ojentaa hänelle Nya Pressenin ja Hufvudstadsbladin). Tässä on
sanomalehdet -- viekää ne herralle.
ALFONS. Minä en ole niitä vielä lukenut.
(Pois).