Hortense. Valtioneuvos.
_Valtioneuvos_. Nyt rakas tyttäreni, olen sinun koko illaksi. Kuinka on
aikasi kulunut? Mutta sinä olet niin kiihkoissasi!
_Hortense_ (Ei voi kauemman hillitä itseään, heittäytyy isän syliin ja
puhkee sanomaan). Oi isäni! Lähtekäämme huomenna pois täältä! Jokin
täällä tukahduttaa minua, ilma, pimeys, pakkainen, kaikki, en tiedä
mikä. Älä kiellä pyyntöäni. Keksi joku tärkeä syy äkilliseen lähtöömme,
saman tekevä mikä. Mutta lähtekäämme, lähtekäämme!
_Valtioneuvos_. Rakas Hortenseni, rauhoitu! En ymmärrä sinua. Tiedäthän
että minulle on mahdotonta matkustaa ennenkuin kuukauden kuluttua.
_Hortense_. Kuukauden kuluttua olen sairaana, jos pakoitat minua
olemaan täällä. Ei, huomenna tai ylihuomenna! Älä kiellä; isäni. Minä
rukoilen sinua niin hartaasti.
_Valtioneuvos_. Hortense — sinä olet kipeä?
_Hortense_. Olen, en, kuinka tahdot. Mutta lähtekäämme pian, pian.
_Valtioneuvos_. Sinä peloitat minua todellakin, vaikka en sinua
ymmärrä. En ole koskaan nähnyt sinua tuollaisena. Kas niin, pieni
Hortenseni, sano suoraan. Sano minulle kaikki! Mikä syy sinulla on?
_Hortense_. Ah, en tiedä sitä itsekään. (Kulkuisten kilinä kuuluu.)
Mutta täällä olen niin ahdistettu, niin arka, pelkään kaikkia, kaikkea,
luulenpa itseänikin. Vaiti isäni! (Iloisia ääniä kuuluu ulkoa.) He
tulevat. Emme saa kauemmin olla yksin. Lupaa minulle mitä olen pyytänyt
sinulta. Sano: lupaan, isäni! Et tiedä kuinka suuresti sinua rakastan.
_Valtioneuvos_. Ainoa, rakas lapseni! Kas niin, ole rauhallinen. Me
lähdemme huomenna. Oletko nyt tyytyväinen?
_Hortense_. Rakas isäni! Kiitos, kiitos! (Suutelee hänen kättänsä.) Älä
sano sanaakaan minusta. Ymmärräthän. Hiljaa, he tulevat.