»Joku on tullut tänne ennen meitä», Lind huomautti.
Hän kolkutti ovelle. Vähään aikaan ei kuulunut mitään vastausta. Sitten
he kuulivat askelelta huoneesta. He seisoivat siten, että heitä oli
mahdoton nähdä ikkunasta. Ovi avautui naristen ja sulkeutui jälleen.
Lind katsoi Markiin.
»Meidän on kai parasta poistua», hän sanoi. »Onhan aivan selvää, ettei
meitä kaivata täällä.»
Mark naureskeli, kun he palasivat tielle. »Yksinkertainen elämä ei
sittenkään ole aivan yksinkertaista», hän sanoi.
* * * * *
Tienristeyksessä, missä kolme uutta tietä haarautui eri tahoille, yksi
Yellow Postiin, toinen Klovacziin ja kolmas Sandbohon, he kohtasivat
Joel Brundin, joka ajoi kahta työhevosta. Hän istui korkealla
istuimella aivan uusissa, vihreissä työkärryissä.
»Halloo, mr. Brund», Lind huusi. Brund oli ajaa heidän ohitseen
huomaamatta heitä. Hänen katseensa oli luotuna maahan.
»Mitä kuuluu», hän sanoi. Brund astui maahan ja puristi kummankin
kättä, Lindin esitettyä hänelle Markin.
»Ihana aamu, me olemme jo olleet kävelyllä», Lind kertoi.
»Missä te olette käynyt, mr. Brund?»
»Yellow Postissa. Ostin nämät kärryt tänä aamuna Johannesonilta.»
»Hienot kärryt», Mark sanoi.
»Oikein hyvät. Johanneson myö halvalla sunnuntaisin», Joel sanoi
suoraan. »Miten Anton Klovacz jaksaa?»
»Eipä juuri kehuttavasta», sanoi Mark. »Sairas hän on.»
Joel nousi kärryihinsä. Hänellä ei näyttänyt olevan sen enempää
sanottavaa, ja niinpä hän nosti kömpelösti suurta olkihattuaan ja
tarttui ohjaksiin. Sitten kärryt vierivät ratisten eteenpäin tiellä.
»Joel parka», Lind mutisi. »Ajattelehan, mitä kaikkea hänen sielussaan
liikkuu pääsemättä purkautumaan esille, Mark.»
»Kyllä se jollakin tavalla purkautuu.»
»Työssä.»
»Ehkäpä.»
He saapuivat Sandbohon, jonne heidät oli kutsuttu
sunnuntaipäivällisille. Monta kertaa päivän kuluessa Lind muisteli Fusi
Aronsonia ja Joel Brundia, ja ihmetteli, miten jokainen tahtoo kostaa
sitä pahaa, jota hän on saanut kärsiä.
Päivällispöydässä mrs. Sandbo sanoi: »Ettekö siis käyneet Doran
luona? Hyvä Jumala sellaista miestä! Hän ei salli sen vertaa, että
Doran ystävät kävisivät talossa. Kerrankin kun Cliff Lyndahl pysähtyi
portille juttelemaan hänen kanssaan, niin Joel tuli kotiin ja antoi
Doralle aika kyytiä. Mokomakin mies!»
Mark ja Lind katsoivat toisiinsa.