Pohjan perillä, Lapin tuntureilla, löytyy pieniä eläviä, joita aina
noin 6, 7 tai 10 vuoden päästä vaivaa muuttamisen halu. Ja vaikka eivät
suinkaan tiedä, mimmoinen se maa on, jonne aikovat muuttaa, niin
lähtevät ne kumminkin umpimähkään matkalle, onnensa ja usein
nahkansakkin kaupalle.
Nämä elävät ovat noin 572 tuuman pituisia, lyhythäntäisiä,
ruosteenkeltaisen- ja mustankirjavia, kuuluvat hiirten heimoon ja niitä
nimitetään _tunturisopuleiksi_ (lat. Myodes lemmus L.). Ne asuvat Lapin
tuntureilla, mättäisillä, pensaisilla mailla, metsänrajaa ylempänä.
Siellä ne kaivavat kolonsa ja rakentavat pesänsä mättäisiin ja elävät
pensaitten kuorista sekä muista kasviaineista. Mutta kun heidän lukunsa
on kasvanut suureksi ja kotiseutu alkaa tuntua ahtaalta, keräytyvät he
yhteen joukkoon ja lähtevät, suureksi iloksi kärpille, pöllöille,
haukoille ja muillekkin petoeläimille, matkustamaan, kulkien niin
suoraan kuin mahdollista sinne päin, jonne kerran ovat matkansa
alkaneet, kääntymättä oikealle tai vasemmalle, nousten vuorien yli,
uiden jokien, järvien ja merenlahtienkin poikki, ja tulvaavat yht'äkkiä
maakuntiin, joissa heitä moneen aikaan ei ole nähty ollenkaan. Linné
luuli heidän olevan niin tarkkoja suoraan kulkemaan, että, jos ihminen
sattui heitä vastaan tulemaan, sopuli ei antanut tietä, vaan koetteli
ihmisen jalkain välitse suoraan matkaansa jatkaa. -- Luonteeltansa ovat
ne hyvin rohkeita ja niin äkäisiä, että jos niille keppiä osottaa,
iskevät ne siihen niin kovasti hampain kiinni, että jäävät keppiin
riippumaan, kun sen nostaa ylös.
Välistä ne matkustavat niin suurissa parvissa, että niitä voi verrata
Egyptin heinäsirkkoihin. Marraskuussa v. 1868 sattui höyrylaiva
Throndhjemin vuonolla uivaan sopuliparveen, joka oli niin suuri, että
alus enemmän kuin neljännestunnin kulki parven läpi, ja niin etäälle,
kuin laivan kannelta voi nähdä, vilisi vuonon pinta uivia sopuleita.
Vuonna 1823 niitä kuoli Hernösandin kaupungin kaduille niin paljon,
että niitä hevoskuormittain sieltä vedettiin pois. Sopuleille itselleen
nämä matkat kuitenkin ovat onnettomimmat, sillä suurin osa niistä
hukkuu tai menettää muulla tavoin henkensä näillä retkillä.
Näillä matkoillansa ne usein ovat suureksi vastukseksi ihmisellekkin.
Niin valitti norjalainen rovasti Heyendahl, että ne Stangvigin
pappilassa syksyllä v. 1827 käydessään pitivät kissain kanssa semmoista
elämää, että hän ei tahtonut saada yörauhaa. Mutta pahempaakin ne
saavat aikaan. Ne turmelevat välistä niityt ja vainiot niin peräti,
että Norjassa monessa paikoin on täytynyt muuttaa elukat toiselle
puolelle vuonoa, kun sopulit ovat hävittäneet kaiken heinänkasvun
toiselta puolelta; ja jos ne sattuvat tulemaan, ennenkuin vilja on
pelloilta korjattu, niin tulee tuho yhä suuremmaksi.
Että elävä, joka näin paljon vahinkoa matkaan saattaa, jo vanhoista
ajoista asti on vetänyt paljon huomiota puoleensa, on luonnollista.
Niin esim. kertoo arvoisa Upsalan arkkipiispa Olaus Magnus tekemässään
kirjassa _Historia de Gentibus Septentrionalibus_, joka v. 1555
painettiin Roomassa, myyränkokoisesta elävästä, joka myrskyisinä ja
sateisina aikoina putosi pilvistä. Siitä hän ei ollut aivan selvillä,
olivatko ne pilvestä syntyneet vaiko muualta pilviin joutuneet. Mutta
niin myrkyllisiä hän tietää niitten olevan, että mitä kasvia ne vaan
kerran puraisevat, se kuolee pois. Ja kun ne viimmein itse kuolevat,
joka tapahtuu määrätyllä ajalla, niin ilma tulee heidän mätänevistä
raadoistaan niin myrkylliseksi, että se ihmisiin vaikuttaa pyörrytys-
ja keltatautia.
'Oppinut Vormius koki vielä 17:llä vuosisadalla antaa luonnollisen
selityksen siitä, miten ne tuntureilta voivat pilviin joutua, mutta v.
1740 teki Kaarle Linné näistä ilmamatkoista lopun. Hän tiesi nimittäin
omasta kokemuksestaan kertoa pilvien olevan paljasta sumua, joka ei
siis voinut pienintäkään hiirtä kannattaa, vaikka ennen oli luultu sen
voivan viedä Lappalaisen poroineenkin matkassaan.
Mutta vaikka tunturisopulit eivät ole pilvistä syntyneitä, eivätkä edes
taivaasta tippuneita, niin ovat heidän matkansa kuitenkin kyllä
kummallisia ja onnettomia.
(Suomen Kuvalehdestä.)