Karhu oli tarttunut ansaan ja koki kaikin voiminsa päästä irti pahasta
pulastaan, vaan ei jaksanut köysiä katkaista. Kun ei muuta neuvoa
tietänyt, pani hän maata. Kun hän siihen oli nukkunut, kokoontui koko
joukko hiiriä hänen ympärilleen ja ne alkoivat keskenään leikkiä.
Näiden telmeestä heräsi karhu ja sai yhden heistä kynsiinsä; se oli
ihan hänen turvallensa hypännyt. Hiiri anoi rikostaan anteeksi, sanoi
vahingossa sen tehneensä ja lupasi kerran vielä karhun hyvyyden kostaa,
jos nyt irti pääsisi. Tästä leppyi karhun mieli ja hän laski hiiren
kynsistään, sanoen: "Yhtä mitätön olet, jos sinut syön tai säästän,
joudathan olla rauhassa, raukka". Hiiri irti päästyänsä keräsi metsästä
muita kumppaneita ja palasi niiden kanssa karhun luokse. Kaikki
alkoivat hampaillansa ansan köysiä jyrsiä pelastaaksensa karhua.
Viimmein saivatkin ansan paulat poikki purruiksi ja karhu pääsi
hädästänsä. Sille virkkoi nyt hiiri: "Pidit, karhu, minua halpana etkä
uskonut, että täyttäisin lupaukseni, vaan nyt sen näet, että hiirikin
taitaa hyvän hyvällä palkita". Karhu ei vastannut mitään, vaan läksi
häpeissään matkaansa, kuljeskellen metsää niinkuin ennenkin.