Totuus ja Valhe kulkivat kerran yhdessä. Valhe kysyi Totuudelta: "Mikä
mies sinä olet?" Totuus sanoi: "Minä olen totinen Totuus, joka en ikänä
taida valehdella". Totuus kysyi Valheelta: "Mikä mies sinä sitten
olet?" -- "Minä olen totinen Valhe, joka en ikänä taida totta puhua".
Niiden tuli käydessä nälkä. Valhe sanoi Totuudelle: "Syökäämme sinun
evääsi ensin ja minun evääni sitten, ehkä minä olen väkevämpi mies
kantamaan." Ne söivät Totuuden evään loppuun. Valhe ei antanutkaan
Totuudelle ruokaa, sanoi vaan: "En anna, ennenkuin annat toisen silmäsi
puhkaista". Totuus antoi puhkaista silmänsä, mutta Valhe ei antanut
sittenkään ruokaa; tahtoi vielä toisenkin silmän puhkaista ja saikin.
Valhe jätti sitten kirkkopihalle Totuuden. Kolme korppia lensi kirkon
harjalle. Ensimmäinen sanoi: "Tiedänpä minä, mitä tiedän. Tässä
kirkkopihalla on sokea mies. Jos hän ottaisi kirkon nurkan alta kolmen
korttelin syvyydeltä multaa ja pyyhkeilisi sillä silmiänsä, niin hän
näkisi selvemmin kuin ennen." Toinen korppi lauloi: "Tiedänpä minäkin,
mitä tiedän. Tässä kaupungissa asuu kuningas, jonka tytär sairastaa
vaarallista tautia, eikä häntä saa paranemaan millään muulla kuin että
alttarin alta, siitä, jossa pappi seisoo, kaivetaan korttelin
syvyydeltä multaa, voidellaan sillä tuo tytär, niin hän paranee".
Kolmas korppi lauloi: "Tiedänpä minäkin, mitä tiedän. Tässä kaupungissa
maksaa yksi lusikallinen vettä monta hopearahaa, mutta jos
saarnastuolin alta kaivettaisiin suuri kivi, niin tästä kaupungista ei
ikänä vesi loppuisi."
Totuus meni kaupungille, kun ensin oli voidellut silmänsä, ja pyysi
vettä juodaksensa. Sanottiin veden maksavan siinä kaupungissa niin
paljon, ett'ei kulkevainen sitä voi ostaa. Totuus meni kuninkaan luokse
ja puhui kuninkaan tyttären sairaudesta, laittoi voiteet korpin neuvon
mukaan ja neuvoi, kuinka vesi riittäisi kaupungille. Kuningas pyysi
Totuuden tykönsä asumaan, mutta Totuus ei tahtonut sentähden että
kaupungissa niin paljon valehdeltiin. Kuningas maksoi sitte kullalla
palkan Totuudelle, lahjotti omat vaatteensa sille. Totuus lähti taas
kävelemään mailmaan ja joutui samaa Valhetta vastaan, joka ennen hänen
kanssaan käveli. Valhe ei tuntenut Totuutta, vaan Totuus tunsi Valheen.
Kohta kun Valhe kuuli, mistä Totuus oli rikkaaksi tullut, niin käski
Valhe Totuuden puhkaista hänen silmänsä ja jättää hänet kirkkopihalle.
Totuus teki niin. Valhe odotti korppien laulua ja korpit lensivätkin
taas laulamaan saman kirkon harjalle. Ensimmäinen korppi lauloi:
"Tiedänpä minä, mitä tiedän." -- "Mitä sinä tiedät?" "Tässä
kirkkopihalla on sokea mies." Toinen lauloi: "Tiedänpä minä, mitä
tiedän." -- "Mitä sinä tiedät?" "Se olisi tapettava." Kolmas lauloi:
"Tiedänpä minäkin, mitä tiedän. Se olisi haudattava." Kaikki korpit
lensivät Valheen niskaan, repivät sen, tappoivat ja hautasivat siihen
samaan kirkkopihaan. Valhe kuoli, Totuus elää. Sen pituinen se.