1.
Sydän polttava,
ei kauan sun janota tarvitse enää!
On lupaus ilmassa,
sitä huhuuvat oudot huulet mulle,
-- saapuu suuri viileys...
Sydänpäivällä paahtoi polttaen aurinkoni:
terve teille, terve tultuanne,
te äkkiä tohahtavat tuulet,
terve, te iltaiset viileät henget!
Humisee oudon raikkaana ilma.
Yön viettelysilmät
vinot, vaanivat eikö
katsele mua?...
Pysy lujana, urhea sydämeni!
Älä utele: miksi? --
2.
Eloni päivä!
aurinko laskee.
Jo virta kultana
kimmeltää.
Miks lämpöä rannan kallio huokuu:
sen kiireellä onni
uinuiko päivällä untansa?
Viel' onnen vihreä virvatuli-tanssi
käy ruskeiden rotkojen pohjalla.
Eloni päivä!
jo iltasi joutuu!
Jo hehkuu silmäsi
sammuen verkkaan,
jo vyöryy kasteesi
kyynelhelmet,
jo lipuu valkeita meriä hiljaa
sun lempesi purppurahehku,
sun autuutes viipyvä, viimeinen...
3.
Joudu, kirkkaus kultainen!
sa kuoleman
salaisin, suloisin tunne!
-- Ma kuljinko tietäni nopeasti liian?
Nyt vasta kun jalkani uupuu,
minut katseesi kohtaa,
minut onnesi saavuttaa.
Ylt'ympäri soittoa, aaltoja vaan.
Mi ennen ol' raskasta,
vaipui sinervään unhoon, --
nyt venheeni keinuvi jouten.
Myrskyn ja retken -- se unohtanut on!
Hukkuivat toivo ja toiveet,
nyt välkkyen sielu ja ulappa hohtaa.
_Seitsemäs_ yksinäisyys!
En tuntenut koskaan
sulovarmuutta lähellä niin,
niin kuumaks' en auringon kehrää.
-- Viel' eikö jäisinä hehku mun kukkulani?
Hopean kevyenä nyt
purteni aavalle ui...