Viel' lämpöä, lempeä ken mulle suo?
Kädet tänne kuumat!
tänne sydän-hiillosmaljat!
Suorana maassa, värjyin
kuin puolikuollut, jonka jalkoja lämmitetään,
ja puistamana, ah! kuumetten outoin,
vilun jääota-nuolista väriseväisnä,
sun ajo-riistanas, aatos!
sa sanomaton, sa peitetty, peljättäväinen!
sa metsämies pilvien takainen!
Sun maahan vasamoitsemanas,
sa ilkku-silmä, mua mi pimeydestä vaanit!
Niin minä makaan,
kiemurtelen, kierielen kiduttamana
iankaikkisten tuskien kaikkein,
sun osumanas,
sa metsämies julmin,
sa tuntematon -- _jumala_...
Osu syvempään!
Osu vielä kerran!
Sydän lävistä, särje tää!
Miksi kidutat näin
väkätylsin nuolin?
Miksi katsot jälleen,
sa ikiahne inehmotuskan,
pahansuovin jumal- salama- silmin?
Et tappaa tahdo,
vain kiduttaa, kiduttaa?
Mitä _minusta_ kidutat,
sa pahansuopa, tuntematon jumala? --
Hahaa!
Sa hiivit luo,
tulet keskellä sydänyön?...
Mitä tahdot?
Puhu!
Mua ahdistat, painat --
Haa! lähell' olet jo liian!
Mun kuulet hengittävän,
mun sydäntäni kuuntelet,
sa kade, lemmenkade!
-- mille sitten?
Pois! Pois!
Miks sulla portaat?
Vai mielitkö mennä
mun sydämeeni,
mun salaisimpiin aatoksiini
niill' astua, niinkö?
Hävytön! Tuntematon -- varas!
Mitä mielit varastaa?
Mitä mielit urkkia?
Mitä ilmi kiduttaa,
sa kiduttaja!
sa -- jumal-teloittaja!
Vai tuleeko mun koirana maassa
ryömiä sulle?
Pois suunnilta innoittuneena,
lempeä -- Kehiä sulle?
Työ turha!
Pistä vain!
sa tutkain julmin! Ei,
en ole koira -- sun riistasi vain,
sa julmin metsämies!
sun vankisi ylpein,
sa ryöväri pilvien takainen...
Jo puhu viimein!
Sa salama-vaippainen! Tuntematon! sano!
Mitä _minulta_ tahdot, sa väijyjä teitten?...
Mitä?
Lunnahia?
Mitä lunnaiksi tahdot?
Vaadi paljon -- niin ylpeyteni neuvoo!
lyhyt tili -- niin neuvoo mun toinen ylpeytein!
Hahaa!
Sa -- _minut_ tahdot?
Minut -- kokonaan?...
Hahaa!
Ja kidutat minua, narri,
kidutat kuoliaaksi ylpeyteni?
Suo lempeä -- ken mua lämmittää vielä?
ken lempii?
kädet kuumat anna,
anna sydän-hiillosmaljat
minulle, yksinäisimmälle,
jonka jää, jää seitsenkertainen
opetti janoamaan
vihamiehiäkin,
suo mulle, suo,
vihamies sa julmin,
suo mulle -- _itses!_...
Tiessään!
Siinä hän pakeni, hänkin,
mun seurani ainoa, viimeinen,
mun vihamieheni suuri,
mun tuntemattomani,
mun jumal-teloittajani!...
Ei!
Saavu taas!
Tuo kidutuksesi kaikki!
Sua kohti kyynelvirtani
nyt kaikki juoksee
ja sydänliekkini viimeinen
se sinulle liekkii.
Oi saavu taas,
mun tuntematon jumalani! mun _tuskani!_
mun onneni viimeinen!...
Salama. Dionysos näyttäytyy smaragdisessa ihanuudessa.