Joka ainutta Suomen maakuntaa
Oma kilpimerkki kaunistaa:
Vaan koko Suomen on vaakuna
Punakentässä seisova Leijona,
Pääss' on Kruunu, ja Miekkaa heiluttaa
Se oikeall' etujalallaan,
Ja vasen takajalka sen
Tallaa Venäjän-Sapelin allehen.
Sen ympäri on yhdeksän Ruusua,
Näit' älä, Lukija, unhoita.
Viel' joka Maakunnall' erikseen
On oma Vaakuna merkkeineen.
Niinpä Pohjois-Suomen merkkinä
On komea Karhu pystyssä,
On Tähti sen eessä ja takana
Ja puoleksi kullatulla pohjalla
Se kultaista Miekkaa liikuttaa
Ja mahtavan näköisnä vaeltaa.
Ja Etelä-Suomen kilpehen
on kuvattu kypärä kultainen,
Sen läpi kaks Lippua sinistä
Näät käyvän ja ne ovat ristissä,
Niissä Kultaristin vielä nään
Ja kultakruunu niill' on keskellään.
Kaks käsivartta koristaa Karjalaa,
Ne toistansa vastaan sotaan saa;
Toinen niistä Sapelia heiluttaa,
Toinen Miekkaa, -- ja kumpikin anastaa
Ne tahtois Kruunun kultaisen,
Jok' on pantuna niiden välillen.
Ne on Ruotsi ja Ryssä sanotaan.
Vaan asujaimet Hämeenmaan
Ovat keskellä Vaakunan punasen
Kuvanneet aimo Ilveksen,
On sillä Tähtiä yllä pään,
Yhtä monta Ruusua alla nään.
Savonmaan mustalla pohjalla
On Jousi, kullattu taidolla,
Siinä terävä Nuoli vielä on,
Joka varmasti tuottaa turmion.
Pohjanmaa käyttää Vaakunaa,
Jota viisi Kärppää koristaa.
Uusmaan Vaakunaan kuvattu
On Vene, vahvasti kullattu,
Sen molemmin puolin Virta käy,
Sen kohina sit' ei haittaavan näy.
(Vanha riimikronikka. Suom. Ilta Koskimies.)