Genevieve pisti jalkaansa Joen kevyet ja sirot kengät, nauraen yhteen
ääneen Lottien kanssa, joka kumartui kääntämään housunlahkeita. Lottie
oli Joen sisar ja tiesi salaisuuden. Hän se sai Joen äidin
houkutelluksi lähtemään vierailulle, niin että he saivat mielin määrin
toimia. He menivät keittiöön, jossa Joe odotti. Hänen kasvonsa
kirkastuivat, kun hän meni Genevieveä vastaan, ja rakkaus loisti
peittelemättä hänen katseestaan.
"Kohota nyt vähän liepeitä, Lottie", käski Joe. "Minulla ei ole aikaa
hukata. Kas noin, jo riittää. Ei näet tarvita muuta kuin että
housunlahkeet näkyvät. Päällystakki peittää muun osan. Katsokaapa nyt,
miten se sopii."
"Lainasin sen Chrisiltä; hän on tavattoman innostunut urheilija --
pieni, mutta -- oi; niin! --" jatkoi hän auttaen Genevieveä vetämään
ylleen päällystakin, joka valui hänen kantapäihinsä asti ja joka sopi
hänelle, niinkuin se olisi ollut mitan mukaan tehty.
Joe pani lakin hänen päähänsä ja käänsi ylös kauluksen, joka oli
tavattoman korkea, niin että se ulottui lakin reunaan asti, peittäen
siten kokonaan tukan. Kun Joe pani kauluksen edestä nappiin, peittivät
sen päät Genevieven posket, leuka ja suu peittyivät täydellisesti, ja
tarkkaan katsoen olisi vain voinut hämärästi huomata silmät ja vielä
hämärämmin nenän. Genevieven astuessa huoneen poikki tulivat
housunlahkeet vain päällystakinliepeiden liikahdellessa näkyviin.
"Kas noin, siinä on vilustunut urheilija, joka pelkää vilustuvansa
vielä lisää", nauroi nuorukainen tarkastellessaan ylpeänä työtään.
"Paljonko sinulla on rahaa? Minä lyön vetoa kymmenen kuutta vastaan.
Asetutko kuuden puolelle?".
"Kuka on kuuden puolella", kysyi Genevieve.
"Ponta tietysti", tiuskasi Lottie hieman ynseästi, ikäänkuin siitä
olisi voinut olla hetkenkään epäilystä.
"Niin tietysti", sanoi Genevieve lempeästi, "minähän en tiedä paljon
niistä asioista".
Lottie vaikeni tällä kertaa, mutta hänen kasvonsa ilmaisivat, että hän
oli jälleen loukkaantunut. Joe katsoi kelloansa ja sanoi, että oli aika
lähteä. Lottie kietasi käsivartensa Joen kaulaan ja suudella moiskautti
häntä suulle. Hän suuteli myös Genevieveä ja saattoi heitä sitten
portille, veljen pitäessä kättään hänen vyötäisillään.
"Mitä tarkoittaa kymmenen kuutta vastaan?" kysyi Genevieve heidän
astuntansa kaikuessa kylmässä ulkoilmassa.
"Että minä olen kymmenen puolella, se jota pidetään parempana", vastasi
Joe. "Että joku katsojista lyö vetoa minun voitostani kymmenen dollaria
kuutta dollaria vastaan, jonka summan joku toinen lyö vetoa siitä, että
minä häviän."
"Mutta jos kaikki pitävät sinua parempana ja uskovat sinun voittavan,
niin kuinka kukaan lyö vetoa sinua vastaan?"
"Sepä juuri tekeekin nyrkkeilykilpailut erikoisiksi -- mielipiteiden
erilaisuus", sanoi Joe nauraen. "Sitäpaitsi voi aina sattua tilaisuus
antaa onnistunut isku, aivan sattumalta. Paljon onnenkauppaa", sanoi
hän totisena.
Genevieve painautui häntä vasten, pitäen hänestä kiinni, ikäänkuin
suojellakseen häntä, mutta Joe nauroi varmana asiastaan.
"Maltapa, niin saat nähdä. Mutta älä pelästy alussa. Ensimäiset erät
ovat vähän hurjia. Se on Pontan vahva puoli. Hän on hurja mies, hän
käyttää kaikenlaisia iskuja -- hän on kuin hirmumyrsky -- ja hän
voittaa vastustajansa jo ensi erien aikana. Hän on voittanut monta
itseään taitavampaa ja parempaa miestä. Minun on silloin vain
kestettävä se kaikki, sillä silloin alkaa hän olla kuitti. Sitten alkaa
minun vuoroni ahdistaa häntä. Katsoppas vaan! Saat nähdä, kun käyn
hänen kimppuunsa, niin minä en laskekaan häntä käsistäni."
He tulivat pimeässä kadunkulmassa sijaitsevan talon kohdalle, joka
ilmeisesti näytti olevan jonkun urheiluseuran huoneusto, mutta joka
todellisuudessa olikin aiottu poliisijärjestyksen mukaisia
ammattikilpailuja varten. Joe jättäytyi jonkun verran Genevievestä ja
he astuivat erikseen eteiseen.
"Pidä aina kädet taskussa", varoitti Joe, "niin kaikki käy hyvin. Pari
minuttia vain."
"Tämä tässä kuuluu seuraani", sanoi Joe ovenvartijalle, joka puheli
poliisin kanssa.
Molemmat miehet tervehtivät häntä tuttavallisesti kiinnittämättä
huomiota hänen seuralaiseensa.
"He eivät huomanneet mitään; ei kukaan tule huomaamaankaan", vakuutti
Joe heidän astuessaan portaita toiseen kerrokseen. "Ja jos joku
huomasikin jotain, niin ei hän tuntisi sinua ja hän olisi vaiti minun
takiani. Käydään sisään tästä!"
Hän pyöräytti Genevieven pieneen konttorimaiseen huoneeseen jättäen
hänet istumaan tomuiselle, rikkinäiselle tuolille. Hetkisen kuluttua
hän palasi pitkä kylpyviitta yllään ja kangaskengät jalassa. Genevieve
nojautui väristen häntä vastaan ja Joe kietoi kätensä hellästi hänen
vyötäisilleen.
"Kaikki käy hyvin, Genevieve", sanoi hän rohkaisevasti. "Olen
järjestänyt kaiken. Ei kukaan tule huomaamaan."
"Joe, sinun tähtesihän minä", sanoi Genevieve. "Itsestäni en välitä.
Sinun tähtesihän minä olen levoton."
"Et välitä itsestäsi! Minä kun luulin sinun itsesi tähden pelkäävän!"
Hän katsoi Genevieveen ihmeissään, sillä naisen ihmeellisyys valtasi
hänet yliluonnollisemmin kuin koskaan ennen, ja hän oli kuitenkin jo
nähnyt paljon ihmeellisiä naisellisia ominaisuuksia Genevievessä. Hän
oli hetkisen sanatonna, sitten hän sopersi:
"Tarkoitatko minua? Etkö välitä siitä, mitä ihmiset sanovat? Etkö
mitään -- et mistään?"
Pari kovaa nakutusta ovelle ja vielä kovempi ääni: "Alahan joutua,
Joe!" palautti hänen ajatuksensa edessä oleviin tapahtumiin.
"Pian, vielä viimeinen suudelma, Genevieve", kuiskasi hän miltei
pyhästi. "Tämä on viimeinen kilpailuni, ja nyt, kun sinä olet
katsomassa, minä ottelen uljaammin kuin koskaan ennen."
Samassa, Joen suudelman vielä kuumottaessa huulilla, hän huomasi
olevansa nuorten miesten tungoksessa, missä kukaan ei näyttänyt
vähääkään välittävän hänestä. Useat olivat riisuneet takkinsa ja
käärineet paidanhihansa ylös. He tulivat saliin takaoven kautta,
muodostaen yhä tilapäisiä ryhmiä ja siirtyen sitten hitaasti
sivukäytävää myöten eteenpäin.
Sali, joka teki latomaisen vaikutuksen, oli tupaten täynnä väkeä ja
huonosti valaistu. Savun sekainen ilma teki kaiken oudonnäköiseksi
Genevieve oli melkein tukehtua. Pojat kaupittelivat kimakasti huutaen
ohjelmia ja soodavettä matalien miesäänten sorinan säestäminä.
Genevieve kuuli, kuinka joku löi vetoa Joe Flemingin puolesta kymmenen
kuutta vastaan. Ääni kuului yksitoikkoiselta hänestä, vieläpä
toivottomalta, ja häntä puistatti äkkiä. Hänen Joeaan vastaan jokainen
pelkäsi lyödä vetoa.
Ja häntä puistatti yhä edelleen. Hänen tunkeutuessaan tuonne miesten
pesään, johon naiset eivät koskaan tulleet, sai romantillisen
seikkailun ajatus hänen verensä voimakkaasti kiehahtamaan -- siinä oli
jotakin tuntematonta, salaperäistä, kauheaa. Ja taas häntä puistatti.
Se oli ainoa kerta hänen elämässään, jolloin hän oli menetellyt tällä
tavoin. Ensi kerran hän oli astumassa niiden rajojen yli, jotka
hirmuvaltiaista ankarin, työväen yleinen mielipide oli asettanut. Hän
pelkäsi nyt itsensä tähden, vaikka hän juuri vast'ikään oli ajatellut
vain Joea.
Ennenkuin hän huomasikaan, oli hän ehtinyt salin etuosaan, ja viidellä
kuudella askeleella oli hän tullut pieneen pukuhuoneeseen. Se oli niin
täynnä väkeä, että oli vaikea hengittää -- miehiä, joiden Genevieve
päätteli ottavan minkä milläkin tavoin osaa kilpailun järjestämiseen.
Täällä hän kadotti näkyvistään Joen. Mutta ennenkuin pelko
varsinaisesti sai hänet valtaansa, sanoi eräs nuorukaisista töykeästi:
"Seuratkaa minua", ja kun hän katsahti taakseen, huomasi hän erään
toisen miehen seuraavan häntä.
He tulivat jonkinlaiselle korokkeelle, johon mahtui kolme riviä miehiä.
Nyt hän näki ensimäisen kerran nelikulmaisen nyrkkeilylavan. Hän oli
sen tasalla ja niin lähellä sitä, että hän olisi voinut kurottamalla
koskettaa sen köysiä. Lavan hän huomasi olevan peitetyn paksuksi
täytetyllä matolla. Lavan takana ja sen molemmilla sivuilla hän näki
ikäänkuin usvan läpi huoneen olevan täynnä väkeä.
Pukuhuone, josta hän oli tullut, oli lavan nurkan kohdalla.
Pujottautuen vaivaloisesti oppaansa jälessä miesten tuolirivien lomitse
astui hän salin taustan poikki, tullen samanlaiseen pukuhuoneeseen
lavan toisen nurkan kohdalla.
"Olkaa nyt hiljaa ja odottakaa tässä, kunnes tulen noutamaan teitä",
neuvoi hänen oppaansa, osoittaen huoneen seinässä olevaa
tähystysreikää.