Niin kiihtyneinä nuo kirotut ynseästi puhuteltuaan vanhempiaan ja yöllä
häirittyään vartijoita, varhain aamulla rientävät huipulle ja liitävät
sieltä tapansa mukaan tuulen varassa rajusti maahan. Sitten he
painamalla luomiaan pusertavat silmistään kyyneleitä ja puhuttelevat
Psykeä seuraavalla juonella: "sinä vain istut miekkoisena ja juuri
siksi, ettet tunne suurta onnettomuuttasi, onnellisena, välittämättä
vaarastasi, mutta me sitä vastoin, jotka valppaalla huolenpidollamme
parastasi valvomme, kärsimme kurjuudessamme tuskaa onnettomuuksiesi
vuoksi. Sillä me olemme todeksi huomanneet emmekä -- surusi ja
kohtalosi kumppaneita kun olemme -- saata sinulta peittää, että öisin
salaa kanssasi lepää monisolmuisissa kierroksissa kiemurteleva hirveä
kyy, jonka kaula tihkuu häijyä myrkkyä ja syvä kita aukeallaan
ammottaa. Muisteleppa nyt pytialaisen Apollon oraakelinlausetta, joka
julisti että sinä olit määrätty avioksi julmalle pedolle. Niinpä monet
maamiehet, ympäristön metsästäjät ja useat naapurit ovat nähneet sen
iltasin palaavan laitumeltaan ja uiskelevan lähimmän virran
matalikoilla. Ja kaikki vakuuttavat ettei se kauvan tule auliisti
makealla ravinnolla sinua syöttämään, vaan jahka tilasi on sinua
tarpeeksi kypsyttänyt, se tulee vieläkin lihavampana makupalana
hotaisemaan sinut suuhunsa. Tähän nähden on sinulla valittavana,
tahdotko noudattaa rakkaasta pelastuksestasi huolehtivien sisartesi
neuvoa, välttää kuoleman ja elää meidän kanssamme vaaratonna, vai
hautaantua julman pedon sisuksiin. Mutta jos tämän seudun henkiäänten
elähyttämä yksinäisyys tai salaisen rakkauden riettaat ja vaaralliset
syleilyt ja myrkyllisen käärmeen hyväilyt sinua viehättävät, niin
olemme ainakin me, hurskaina sisarina, täyttäneet velvollisuutemme".
Nuo surkeat sanat saattavat hentomielisen, avokielisen Psyke paran
kauhun valtaan, ja suunniltaan joutuen hän unohtaa kokonaan puolisonsa
varoitukset ynnä omat lupauksensa sekä syöksee päistikkaa
onnettomuutensa kuiluun. Vavisten ja verettömyydestä kalmankalpeana hän
puoliääneen sopertaen ja änkyttäen virkkaa: "te olette, rakkaimmat
siskot, täyttäneet hurskaan velvollisuutenne, kuten kohtuus onkin.
Mutta eivätpä näy nekään, jotka tämmöistä teille vakuuttavat, valheita
latelevan. En näet koskaan ole nähnyt mieheni kasvoja, enkä ylimalkaan
tiedä, mistä hän on; vain öisin kuunnellen hänen ääntään täytyy minun
sietää ulkomuodoltaan tuntematonta ja valonarkaa puolisoa. Ja minä
yhdyn täydellä syyllä teihin, kun vallan oikein sanotte häntä joksikin
pedoksi. Sillä kovasti se aina minua pelottelee itseään katsomasta ja
uhkaa suurta onnettomuutta, jos sen kasvoja utelee. Jos nyt voitte
antaa jotain tehokasta apua vaaranalaiselle sisarellenne, niin auttakaa
nyt juuri; muuten tulee huolimattomuus vastaisuudessa pilaamaan kaikki,
mitä aikaisemmin on varovaisuudella voitettu".
Kun nyt nuo juonittelevat naiset ovat vallanneet sisaren sielun, joka
selkoselällään jo on kaikelle avoinna, niin ne heittävät sikseen siihen
saakka peitetyn salavehkeensä umpisopet ja käyvät, petosten miekat
sivallettuina, avomielisen naisen arkojen ajatusten kimppuun.
Vihdoin toinen alkaa näin: "koska veriside pakottaa meitä sinun
turvallisuutesi puolesta halveksimaan jokaista vaaraa, niin me tahdomme
osoittaa sinulle sen tien, joka yksin pelastukseen vie, ja jota me
kauan, kauan olemme miettineet. Kätke salaa siihen paikkaan vuodetta,
missä tapaat nukkua, teräväksi hiottu ja pehmeällä kämmenellä
tahkomalla vielä tuimemmaksi tehty tikari sekä piilota näppärä öljyllä
täytetty kirkasvaloinen lamppu visusti jonkun ruukkusen peittoon, mutta
salaa itsepintaisesti kaikki nuo valmistukset; kun hirviö sitten
laahaten ruumistaan, joka jättää vaontapaiset jäljet, kohoaa
tavalliseen makuupaikkaansa ja jo pitkällään, painostavan esiunen
uuvuttamana, alkaa syvässä horroksessa kuorsata, niin laskeu silloin
alas vuoteelta, hiljennä vähitellen paljain jaloin hiipimällä
liiteleviä askeleitasi ja kirvota lamppu synkän pimeyden vankilasta;
käytä silloin lampun valoa tekosi oivaan tilaisuuteen, kohota oikea
kätesi ja hakkaa rohkeasti tuolla kaksiteräisellä aseella niin
voimakkaasti ponnistamalla kuin suinkin turmiollisen käärmeen kaula ja
pää poikki. Eikä meidän apumme tule sinulta puuttumaan, vaan heti kun
pedon kuolemalla olet itsellesi hankkinut pelastuksen, niin me tulemme
tuskallisesti odotettuamme rientämään luoksesi; ja toimitettuamme tuota
pikaa mukaasi kaikki nuo tavarat, niin aiomme toivotun avioliiton
siteillä yhdistää sinut ihmisenä toiseen ihmiseen".
Moinen sanojen palo sytytti jo aivan hehkuvan sisaren sydämen
ilmiliekkiin. Itse he heti jättivät ne seudut, missä suuri onnettomuus
oli tapahtuva, erityisesti vielä omastakin puolestaan peloissaan,
antoivat tavanmukaisen siivekkään tuulenpuuskan itseään kuljettaa pois,
syöksyivät suoraapäätä pikaiseen pakoon, astuivat oitis laivoihinsa ja
lähtivät niillä pois.
* * * * *
Mutta yksikseen jäänyt Psyke -- jos nimittäin vihamielisten Raivotarten
ahdistamaa saattaa yksinäiseksi sanoa -- läikkyy kuohuksissaan kuin
meren tyrsky, ja vaikka tuuma on päätetty ja mieli järkähtämätön, hän
kuitenkin vielä, käydessään käsiksi tekoonsa, horjuu epävarmana
päätöksessään ja häilyy moninaisissa onnettomuuden herättämissä
ristitunteissa sinne tänne. Hän kiirehtii ja lykkää, uskaltaa ja
vapisee, epäröi ja suuttuu, meneepä niin pitkälle, että samassa
olennossa vihaa petoa, mutta rakastaa puolisoaan. Vaan kun ilta jo tuo
mukanaan yön, hän äkillisellä kiireellä suorittaa jumalattoman rikoksen
valmistukset.
Läsnä oli yö, läsnä puoliso, joka ensin lemmenkisoissa oteltuaan oli
sikeään uneen vaipunut. Silloin muuten sekä ruumiiltaan että sielultaan
heikko Psyke, kohtalon julmuuden avustuksesta saa voimia; hän ottaa
esille lampun, tempaa tikarin ja muuttuu rohkeaksi kuin mies. Mutta
tuskin on valon vuoteeseen sattuessa sen salaisuus ilmi tullut, kun
Psyke näkee kaikista pedoista lempeimmän ja suloisimman pikkuhirviön,
itse Kupidon, ihanasti uinuvan ihanan jumalan, jonka näkö sai lampunkin
valon ilosta kirkkaammin liekehtimään ja pani tikarin katumaan katalaa
kärkeään. Moisesta näöstä säikähtyneenä ja voimatta hillitä itseään,
Psyke lyykähtää raukeasta kalpeudesta uupuneena ja vavisten kyykkyyn
polvilleen ja aikoo upottaa tikarin -- mutta omaan rintaansa. Ja sen
hän todella olisikin tehnyt, ellei ase niin kauhean rikoksen pelosta
olisi hänen huimista käsistään solahtanut ja lentänyt pois.
Mutta ollessaan jo vallan voivuksissa ja ilman pelastuksen toivoa, hän
alkaa yhä useammin tarkata jumalallisten kasvojen kauneutta ja toipuu
siitä. Hän näkee kultaisen pään muhkeat, ambrosiaa uhkuvat kutrit,
maidonvalkean niskan, purppuraposket ja hiusten harhailevat suortuvat
somasti solmittuina, toiset eteenpäin, toiset taappäin valahtuneina --
nuo suortuvat, joiden tavattoman loiston välkkeestä yksin lampunkin
loimu alkoi läähätellä. Siivekkään jumalan harteilla hohtavat kasteiset
sulat kuni kimaltelevat kukkaset, ja vaikka siivet lepäävät,
ailahtelevat levottomasti hennonhempeät höyhenpäät värisevästi
sykähdellen. Muu ruumis oli silkonen ja kiiltävä ja sellainen, ettei
semmoista olisi tarvinnut Venuksen hävetä synnyttäneensä. Ja vuoteen
jalkojen edessä viruivat jousi, viini ja nuolet, suuren jumalan
armolliset aseet.
Psyke ei voi uteliaisuudessaan kyllin tätä kaikkea tutkia ja kätellä
sekä puolisonsa aseita ihailla, ottaa vihdoin viinestä nuolen ja
koettelee peukalon päällä sen kärjenterää; sitten hän painaa
voimakkaammin, mutta koska sormensa vielä vapisee, hän pistää liian
syvälle, niin että pinnalle helmeilee pikkuisia rusoveren pisaroita.
Siten Psyke tietämättään ehdoin tahdoin joutuu rakkauden jumalan
rakkauden valtaan. Ja hehkumistaan hehkuen lemmestä Lempeä kohtaan hän
kallistuu tämän ylitse, katsoa tuijottaa häneen tulisesti sekä suutelee
häntä kiireesti, ahnaasti ja himokkaasti, peloissaan ettei unta
kestäisi.
Mutta sillaikaa kun hän moisesta ihanuudesta mielenliikutuksissaan ja
sydän sairaana läikkyy sinne tänne, niin lamppu, joko katalimmasta
kavaluudesta tai turmiollisesta kateudesta tai koska itsekin halusi
koskettaa ja ikäänkuin suudella sellaista hipiää, valautti
valonlähteestään pisaran hehkuvaa öljyä jumalan oikealle olkapäälle.
Voi sinua hurjaa ja huimaa lamppua, sinä kehno rakkauden avustaja,
poltathan itse kaiken tulen jumalan, vaikka tietenkin sinut ensinnä
keksi joku rakastaja, voidakseen kauemmin yölläkin nauttia kaivattunsa
näöstä. Näin kärventyneenä jumala ponnahti pystyyn ja, huomaten että
sana oli syöty ja lupaus rikottu, hän kovaonnisen puolison suuteloista
ja käsistä heti äänetönnä lensi pois.
Hänen kohotessaan tarttui Psyke heti molemmin käsin puolisonsa oikeaan
pohkeeseen kuin mikäkin ilmamatkan surkea lisä ja kohti pilviä liitävän
saattueen jälkijoukko, mutta vaipui vihdoin uupuneena maahan.
Mutta eipä maassa makaavaa Psykeä jumalrakastaja heti hyljännyt, vaan
lensi lähimpään sypressiin ja puhutteli sen korkeasta latvasta
ankarassa mielenliikutuksessa häntä näin: "muistamatta äitini Venuksen
neuvoja, joka oli käskenyt että sinun piti rakastuman kurjaan ja
vihoviimeiseen mieheen ja että sinut piti saatettaman mitä halvimpaan
avioliittoon, riensin minä itse päinvastoin rakastajana luoksesi. Mutta
siinä tein kevytmielisesti, sen tiedän, ja itse minä mainio jousimies
haavoitin omalla nuolellani itseni ja tein sinut vaimokseni, tietysti
jotta näyttäisin sinusta hirviöltä ja jotta hakkaisit poikki sen pään,
jossa nämät sinua lempivät silmäni sijaitsevat. Tästä arvelin aina
täytyvän sinua varoittaa, tästä tavantakaa hyväntahtoisesti sinua
muistutin. Mutta kyllä nuo oivat neuvonantajasi pian saavat minun
puoleltani kärsiä rangaistuksensa turmiollisesta opetuksestaan; sinua
taas tahdon ainoastaan paollani rangaista". Ja päästyään puheensa
päähän hän siivillään kohosi korkeuteen.
* * * * *
Pitkältään maassa Psyke seurasi, minkä voi, katseillaan puolisonsa
lentoa ja oli menehtyä haikeihin voivotuksiin. Vaan heti kun välimatkan
pituus oli saattanut siipisoudoin poistuvan puolison näkymättömiin,
Psyke viskautui lähimmän virran äyräältä suinpäin syvyyteen.
Mutta -- tietenkin kunniaksi sen jumalan, joka itse vedetkin panee
hehkumaan -- lempeä joki omasta puolestaan peläten nosti kohta hänet
vahingoittumatonna pyörteellään kukkealle ruohorannalle. Virran
törmällä sattui juuri istumaan maalaisjumala Pan, syleillen
vuorijumalatarta Kaikua ja opettaen tätä kaiuttamaan kaikenmoisia
ääniä; lähellä rantaa ailakoivat hajallaan laitumella vuohet, joen
rantalehviä järsiskellen. Pukkijalka jumala, joka, ties mitenkä, tunsi
Psyken kohtalon, kutsuu lempeästi lemmensairaan, uupuneen naisen
luokseen ja viihdyttelee häntä rauhoittavin sanoin näin: "sievä
tyttönen, minä tosin olen vain maamoukka ja lampuri, mutta pitkä ikäni
on minulle opettanut monta kokemusta. Jos osaan oikein arvata tai --
niinkuin ymmärtäväiset ihmiset tosiasiassa luulevat -- ennustaa, niin
sinä, päättäen tuosta horjuvasta ja hoipertelevasta käynnistäsi,
ruumiisi tavattomasta kelmeydestä ja alituisista huokailuistasi samoin
kuin raukeista silmistäsi kärsit tavatonta rakkaudentuskaa. Kuule siis
minua äläkä heittäytymällä jokeen tahi jotain muuta kuolintapaa
käyttämällä uudestaan koeta itseäsi surmata. Herkeä suremasta, heitä
murheesi ja palvele ennemmin rukouksillasi Kupidoa, suurinta jumalista,
sekä koeta maireella alttiudella voittaa hänen suosiotaan, hempeä ja
hekumallinen kun on".
Paimenjumalan noin puhuttua, Psyke mitään vastaamatta vain osoittaa
kunnioitustaan avuliaalle jumaluudelle ja jatkaa kulkuaan. Mutta
melkoisen matkan uupuvin askelin tuntematonta polkua harhailtuaan hän
päivän jo laskiessa saapuu siihen valtioon, missä hallitusta piti
toisen sisaren puoliso. Saatuaan tietää tämän, Psyke haluaa että hänen
läsnäolonsa ilmoitettaisiin sisarelle. Pian viedään hänet sisälle ja
senjälestä kuin molemminpuoliset tervehdyssyleilyt on suoritettu, ja
sisar tutkistellut syytä hänen tuloonsa, hän alkaa näin: "sinä muistat
kaiketi tuumanne kehottaa minua kaksiteräisellä tikarilla surmaamaan
hirviön, joka puolison valenimellä kanssani lepäili, ennenkuin se minut
poloisen ahmattaan kitaansa nielisi. Mutta heti kun minä, aivan
niinkuin oli sovittu, rikostoverini lampun valossa olin vilkaissut
hänen kasvoihinsa, näen minä ihmeellisen ja vallan jumalallisen näön:
itse tuon Venus jumalattaren pojan, itse Kupidon, sanon minä, leppeään
sikiuneen vaipuneena. Ja kun minä moisen ihanuuden näöstä järkkyneenä
ja semmoisesta autuuden määrästä hämmentyneenä kärsin siitä, etten
voinut tästä nauttia, niin, nähtävästi katalimmasta sattumasta, lamppu
räiskäytti hehkuvaa öljyä hänen hartialleen. Siitä tuskasta hän heti
havahti unestaan ja huomattuaan minut asestetuksi tulella ja miekalla
virkkoi: 'tämän näin hirmuisen rikoksesi vuoksi lähde heti pois
aviovuoteeni luota ja pidä itse huolta asioistasi; mutta minäpä aion
yhdistää sisaresi -- ja hän mainitsi sinun nimesi -- laillisella
avioliitolla itseeni.' Ja kohta hän käski Lännen puhaltaa minut
kartanonsa kuuluvilta pois".
Ei ollut vielä Psyke päättänyt puhettaan, kun sisar, mielettömän himon
ja turmiollisen kateuden tutkainten kiihottamana sepittää hätävalheen,
että muka oli saanut jonkun tiedon vanhempiensa kuolemasta, pettää
siten puolisonsa, astuu kohta laivaan ja jatkaa suoraapäätä kukkulalle.
Ja vaikka puhaltaa toinen tuuli, niin hän sokeassa toivossaan
hurjanhimokkaasti huutaa: "Ota, Kupido, vastaan minut, arvoisesi
puolison, ja sinä, Länsi, kannata valtiatartasi!" Ja samalla hän
korkealla hypyllä heittäytyy päistikkaa syvyyteen. Mutta ei hän edes
kuolleenakaan voinut päästä haluamaansa paikkaan. Sillä aivan niinkuin
ansaitsikin, viskautuivat hänen jäsenensä pitkin kallioiden kiviä ja
silpoutuivat. Niin hän menehtyi tarjoten lihoillaan linnuille ja
pedoille ravintoa.
Eikä toisenkaan rangaistus kauvan viipynyt. Harhaillessaan näet
edelleen Psyke saapui toiseen valtakuntaan, missä samalla tavalla eleli
toinen sisar. Ja aivan samoin hänkin oman siskonsa pettämänä ja
kateudesta sisaren rikollista avioliittoa kohtaan riensi kukkulalle ja
joutui samanlaisen kuoleman uhriksi.