"Mahdollista", vastasi mustapukuinen tyynesti, "ja totta".
"Mitä siis teette?"
"Annan hänelle sitä", vastasi tähdistälukija. Salaperäinen hymy, joka
oli kaiken aikaa väikkynyt hänen kasvoillaan, kävi selkeämmäksi,
tiukemmaksi, julmemmaksi. Hänen silmissään kiilui voitonriemu — ja
pahuus. "Annan hänelle sitä", hän toisti.
"Mutta — mitä hän sillä tekee?" jupisi hra de Vidoche.
"Nauttii! Teitä hupsua, ettekö ymmärrä?" vastasi mustapukuinen
terävästi. "Antakaa minulle takaisin ne jauhekääröt. Minä annan ne
hänelle. Hän nauttii ne — itsekseen. Te säästytte — kaikesta!"
Hra de Vidoche horjui. "Taivasten tekijä!" hän huudahti. "Te lienette
itse paholainen!"
"Kenties", vastasi mustapukuinen mies, "mutta tänne se jauhe!"