"Sillä ei ole väliä. Te ostitte pojan. Keltä?"
"Muutamilta mustalaisilta Beaucaire'in suurilla markkinoilla", ilmoitti
näytösmies jurosti.
"Kuka hän on?"
Viekassilmä naurahti kuivakiskoisesti. "Jos tietäisin, niin en olisi
kululla", hän sanoi. "Tai suittaapa hän olla mitätöntäkin syntyperää ja
tarina tuulenpieksämistä. Olette kuullut sen verran kuin minäkin. Mitä
te ajattelette?"
"Ajattelen ottavani selon, jahka olen ostanut pojan", vastasi vieras
tyynesti. "Mitä vaaditte hänestä?"
Näytösmies hätkähti jälleen. "Tepä käytte vireästi asiaan", hän sanoi.
"Se on tapanani. Mikä on hänen hintansa?"
Näytösmiehen mielikuvitus ei ollut koskaan liidellyt yläpuolelle
tuhannen leveän hopeaécun, eivätkä hänen korvansa olleet ikinä kuulleet
sen suurempaa summaa mainittavan. Hän esitti sen vapisten — saattoiko
sellaista aarretta olla tavattavissa?
"No, tuhannen livreä annan. En penniäkään yli", alensi toinen.
Lähempi lyhty valaisi suoraan Viekassilmän kasvoja; mutta se hohde
oli pelkkää varjoa hänen silmiensä ahnaaseen kiilumiseen verraten.
Hän pystyi saamaan toisen pojan, kymmeniä poikia. Mutta tuhannen
livreä! Tuhannen livreä, "_Tournois!_" hän änkkäsi heikosti. "_Livres
Tournois!_" Hurjimpinakaan rahanhimon hetkinä ei hän ollut uneksinut
moista rikkautta.
"Ei, Parisin livreä", oikaisi vieras kylmäkiskoisesti. "Luetaan pöytään
huomenna Kultavaunuissa. Jos suostutte, niin luovutatte minulle pojan
siellä puoleltapäivin ja nostatte rahat."
Näytösmies nyökkäsi; pelkkä summan numero oli hänet nujertanut. Olkoot
Parisin livrejä. Danae ei joutuisammin sortunut kultasateeseen.