Rakkaat vanhemmat.
Nyt olen palannut jälleen lukupesääni lyhyen joululoman jälkeen. Miten
iloitsenkaan, etten kieltäytynyt siitä; sillä tuollainen käynti kotona,
joskin se on lyhyt, on aina virkistävä; minulle se oli kuin
uudestisyntyminen; entistä puhtaampana, iloisempana, lapsekkaampana
palasin jälleen tänne. Miten suloinen onkaan se varma tieto, että on
ainakin yksi paikka olemassa, jossa saa osakseen sydämellistä
rakkautta; se vahvistaa ja antaa ihmeellisesti voimia elämän taistelua
varten.
Matkamme oli, niinkuin saattoi edeltäpäin aavistaa, erittäin
miellyttävä; 3:na päivänä saavuimme tänne.
Heti seuraavana päivänä kävin Fabritiuksilla. He voivat kaikki hyvin ja
lähettivät teille terveisensä. Ernst[28] on näinä päivinä julkaissut
pienen vihon sävellyksiään. Vaikka en kykenekään musiikkia
arvostelemaan, niin täytyy minun sittenkin sanoa, että ne miellyttivät
minua suuresti. Varsinkin kesäyön kuvaus, jossa keijukaiset
tepsuttelevat ja väliin kajahtaa yksinäisen vaeltajan laulu, on
erittäin maalauksellinen. Parin viikon perästä se on kai Viipurissakin
saatavissa; älkää unohtako hankkia sitä.
Ja voikaa nyt hyvin, rakkaat vanhemmat ja pitäkää tällä kertaa tämä
lyhyt kirje hyvänänne. Terveisiä myöskin isoisälle ja sisarille.
Teidän _Julius_.