Rakkaat vanhemmat.
Iloitsen suuresti, että te vihdoinkin käsitätte, ettemme asuntoa
vaihtaessamme sokeasti ole joutuneet Scyllasta Charybdikseen. Me olemme
todellakin joka suhteessa kovin tyytyväiset. Varsinkin on hauska, että
meidän on onnistunut saada puheliaisuudestaan ja huolellisuudestaan
kuuluisa matami. Koska hän asuu samassa talossa kuin mekin, niin on hän
aina käsillä, jos me jotain tarvitsemme ja voi herättää meidät aamulla
varhain. Sillä tietäkää, me nousemme aina kello viideltä!
Mitä ruokaan tulee, voitte olla aivan huoleti. Meidän päivällisemme oli
juuri tuotu pöytään, kun teidän kirjeenne tuli, ja me nauroimme oikein
sydämen pohjasta teidän turhille huolillenne. Sillä meillä oli edessä
jättiläisannos voimakasta lihalientä, lohta ja perunoita sekä
kolmanneksi lintua ja puolukoita! Tahtoisinpa tietää, oliko teillä
pöydässä sen runsaammin! Ja samaan tapaan on joka päivä. Pikemmin voisi
pelätä, että me tulemme hemmoitelluiksi.
Antakaa anteeksi, ettemme muistaneet kiittää rahasta, mutta päämme oli
niin täynnä teidän levottomuuttanne ja huoltanne. Vaikka viime aikoina
olemmekin eläneet niin halvalla, ei meillä kuitenkaan ole jäljellä
muuta kuin matkarahat. Minä sanon meillä, ja kuitenkin, niinkuin
Leopoldin kirjeestä näette, tulen minä kai tällä kertaa yksin kotiin.
Koska hänen työnsä vuoksi on välttämätöntä käyttää tyystin aikansa,
niin yhdyn minä hänen pyyntöönsä ja toivon, että sallitte hänen jäädä
tänne.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat! Kaikille rakkailleni sydämelliset
terveiset.
Teidän _Julius_.