Rakkaat vanhemmat.
Toissapäivänä me saimme isän kirjeen, josta iloksemme näemme, että te
voitte kaikki hyvin. Mekin elämme kuin kalat vedessä, olemme terveet ja
hyvällä tuulella.
Käynnistämme Cedercreutzillä olette kai jo kuulleet. Meillä oli siellä
erittäin hauska ilta, ja varmaankin tulemme käymään heillä aika
ajottain. Usein emme kuitenkaan voi käydä vieraissa, sillä vaikka
olemme supistaneet tuttavapiiriämme, niin on niitä sittenkin yllin
kyllin. Toissa päivänä olimme Askolinilla tanssiaisissa. Ikävä kyllä
emme tunteneet ketään naisista, ja sen vuoksi tanssi kadotti suuresti
hauskuuttansa. Mutta siitä huolimatta meillä oli varsin hupaista.
Muuten emme ole olleet missään huveissa, paitsi kerran teatterissa
nähdäksemme erään uuden kappaleen, jonka eräs ylioppilas oli
sepittänyt, ja ollaksemme mukana -- viheltämässä. En eläissäni ole
nähnyt niin naurettavaa skandaalia. Kappale oli näet kurja ja sitä
näyteltiin kurjasti. Ylioppilaat tiesivät, että tekijän, erään
professorin pojan, sukulaiset olivat joukolla saapuneet teatteriin
varta vasten taputtaakseen hänelle käsiään, vieläpä aikoivat julkisesti
painaa kruunun hänen päähänsä. Estääkseen sitä olivat ylioppilaat
vallanneet koko paratiisin, sitä paitsi suuren osan muitakin paikkoja.
Useita liikuttavia kohtauksia säestettiin yleisellä naurulla, ja heti
kun suosionosoituksia alkoi kuulua, tukahdutettiin ne vihellyksiin.
-- Vihdoin näytelmä oli lopussa, -- mutta yleisö jäi kuin
kiinninaulattuna paikoilleen, ikäänkuin se olisi vielä odottanut
jotakin. Lopulta, onnettomuutta ennustavan väliajan jälkeen, alkoivat
tilatut kättentaputtajat tehdä käskettyä työtään, mutta heille
vihellettiin, ja kun he eivät tahtoneet vaieta, alkoi kuulua hirveää
jalkojen töminää ja vihellystä, aivankuin paratiisi olisi muuttunut
Tartarukseksi. Joku kaikeksi onnettomuudeksi keksi huutaa tekijän
esille; hän saapuikin heti täysissä tamineissa kulissien takaa, mutta
hänet otettiin niin helvetillisellä melulla vastaan, että hän taas
vetäytyi nopeasti pois. -- Myöhemmin on kappaletta kahdesti esitetty,
tosin viheltämättä, mutta vain puolelle huoneelle.
Ja tähän nyt lopetan. Voikaa hyvin ja tervehtikää sekä suuria että
pieniä.
Teidän _Julius_.
Helsingistä Helmikuun 12 p. 1857.
Kaldun-veljeni.
Täältä lähtiessäs emme saaneet jäähyväisiäkään sanoneeksi, kun minun
täytyi suntai-aamuna mennä Reinin luo Logikia lukemaan enkä
muistanutkaan sitä sanoa sinulle, kun viimein olimme yhdessä. Enkä ole
sitten kerinnyt kirjottamankaan sinulle pyrkiessäni päästä tutkintojeni
loppuun. En kyllä nytkään vielä ole nähtävästi päässyt edemmä (vasta
kahden viikon perästä saattanen mennä Snellmanin luo), mutta pistän
kuitenkin luvun lomaan pari sanaista sinulle.
Logikin olen viimeinkin lukenut loppuun ja se täytyy sanoakseni, etten
enää katso siihen pantua aikaani perin turhiin menneeksi. Tässä asiassa
kävi minulle niinkuin Saulille muinoin, että aasin haossa löysi
kruunun. Minä siihen sen vuoksi ryhdyin, että Snellman viekotti
näyttäen laudaturin palkintona; vaan viimeksi luin sitä halulla, sillä
se selittää ihmeellisellä tavalla koko muun Hegelin järesteen
(systeman?). Paljon vasta tutkittavia aineita olen siitä kerännyt
talteeni, enkä siis kauppaani perin kadu, vaikka kyllä ulkonainen
palkinto jäänee saamatta, kosken enää kerkiä lukemaan sen verran
filosofian historiaa kun olis tarvis. (Eikös filosofiaa voine sanoa
henkiopiksi paremmin kuin tuoksi tietoviisaudeksi. Mitäshän se muuta
hakee ja näyttää olevaksi maailmassa kuin sen henkeä?) Rein[57] ja
Forssell ovat jo käyneet Snellmanissa ja sanovat hyvin ankaraksi!
No pääsihän Ehrström[58] provessoriksi, vaikka pahaa
tiesit prohveteerata, ja Estlander[59] (lääkäri) on määrätty
virantoimitukseen. C.G. Estlander[60] sitä vastaan ei ole vielä
dosentiksi säätty. Että Armfelt[61] Arpen kautta on meitä yrittänyt
evätä maisterivihkiäisiä pyytämästäkään, sen olet arvattavasti jo
kuullut. Mutta me emme sillä heitä; olemme päättäneet kuitenkin pyytää.
Kieltäkööt, sallikoot sitten miten paraaksi katsovat!
Mansikkojen ja mustikkojen isät olivat joku viikko takaperin koolla
arvelemassa syntyneekö nyt enskevääksi toinen osa; vaan tulimme siihen
päätökseen, ettei voi antaa ulos ennenkuin jouluksi, koska muka
mustikat eivät kuulu kelpaavan nykyajan herkkukielille ja mansikoita ei
saa kypsymään ennenkuin kesäaurinko alkaa paahtaa. -- Jos siksi saisit
jotain valmiiksi, niin olisi hyvä. -- Kullervon kaksi viimeistä
tapausta (näytöstä) on Stenvall kirjoittanut uudestaan, ja
Toppelius[62] kiittää niitä hyviksi. Vähän toivoa taitaa siis
teillä kilpaveljillä olla palkinnon saamisesta. -- Mitäs sanot
herätyshuudostani Helsingin Sanomissa Ouluun aiotuista kouluista? Kun
ei muut huuda, täytyy meidän suomalaisten ruotsalaisissakin lehdissä
parkahdella, ettei asiamme nurin mene.
Kuule, tunnetko Ottilia Wildermuthin kirjoja? Me olimme arvelleet
lähettää Kuopioon eräälle Perander-mamselille suomennettavaksi.
Lala[63] niitä kehuu hyväksi. Sinä kirjakauppias ne voisit toimittaa
meille tänne. Lähetähän postin kautta.