Rakkaat vanhemmat.
Me olemme jo muuttaneet uuteen asuntoomme ja olemme siellä kotiutuneet.
Olen siihen hyvin tyytyväinen, sillä olen aina pitänyt pienistä
suojista; suuressa huoneessa minun on vaikea oikein kotiutua.
Leopoldilla on siinä suhteessa vastakkainen mielipide, ja hän onkin
valinnut suuremman huoneen itselleen.
Viime viikon alussa me teimme retken Porvooseen. Siellä oli nimittäin
pappienvihkiäiset, m.m. vanhat toverimme Fritz Slöör ja A. Wirén[27]
vihittiin papeiksi. Siten vanhoista tuttavistamme katoaa täältä
toinen toisensa jälkeen, kaikki haikealla mielellä. Varsinkin
maisterivihkiäiset ovat tehneet tuhoa aivankuin ankara kulkutauti. Kun
nykyään käy ylioppilaskokouksissa, näkee enimmäkseen vain tuntemattomia
kasvoja, siellä täällä hymyilee vain joku tuttava vastaan.
(Myöhemmin samana päivänä).
Olen pahoillani, että olette niin huolissanne uudesta asunnostamme.
Kernaasti olisimme teiltä sen huolen säästäneet ja jääneet entiseen
asumaan, mutta siellä oli mahdoton tulla toimeen. Nykyiset huoneemme
ovat suuremmat kuin entiset, ja ne ovat toisessa kerroksessa, niin
ettei lattiavedosta ole pelkoa; muutenkin ne ovat hauskat ja somat.
Tuuletusikkuna meillä on myöskin.
Samassa talossa asuu myös 12 muuta ylioppilasta, niiden joukossa useita
tuttuja. Kerran viikossa me tulemme yhteen ja juomme teetä yhdessä.
Tästä siis näette, että kohtalomme kaikesta päättäen on varsin hyvä.
Voikaa hyvin ja tervehtikää kaikkia rakkaitamme.
Teidän _Julius_.