Rakkaat vanhemmat.
Nyt kun täällä taaskin on hiljaista ja rauhallista, olen palannut
jälleen tavallisiin töihini, jotka keisarin käynnin vuoksi
keskeytyivät. Koko sen ajan, jolloin hän oli täällä, oleskelin vain
kaduilla. Ihmisiin oli tarttunut täällä oikea keisarikuume; ei kukaan
voinut pysytellä kotosalla. Keisarin esiintyminen täällä on herättänyt
erittäin suosiollisen mielialan häntä kohtaan. Varsinkin naiset ovat
aivan haltioissaan. Ensi hetkessä olisin ollut valmis ottamaan pestin;
mutta kylmemmin asiaa punnittuani päätin kuitenkin pysyä alallani.
Useita armonosoituksia on jaettu hänen käyntinsä johdosta. Muutamat
professorit ovat saaneet kunniamerkkejä; Suomen historian
opettajanvirka on perustettu yliopistoon ja Topelius nimitetty siihen.
Eräs ylioppilas Borg,[19] joka on työskennellyt paljon maan kielen
hyväksi, on nimitetty suomenkielen lehtoriksi. Eniten hän voitti minun
sekä monen muun sydämen sen kautta, että suomenkielelle suotiin samat
oikeudet sensuurilaissa kuin ruotsinkielellekin. Tähän asti on näet
ollut kiellettyä painattaa muunlaisia suomenkielisiä kirjoja kuin
uskonnollisia ja maanviljelystä koskevia. Kaikesta tästä käy esille,
että kansalliset pyrintömme ovat saavuttaneet tunnustusta. Ja
niinkauankuin näitä meidän pyrkimyksiämme pidetään kunniassa, voi
keisari luottaa meidän uskollisuuteemme elämässä ja kuolemassa.
Mitä yliopistoon tulee, niin ei kukaan vielä tiedä, milloin se
suljetaan. Suoraan sanoen toivoisin hartaasti pääseväni jo toukokuun
alussa kotiin, enkä viimeiseen saakka heitä tätä toivoani. Jollei olisi
puhuttu niin paljon yliopiston sulkemisesta ennen tavallista aikaa,
niin olisin rauhallinen, mutta kun nyt kerran tämä ajatus on juurtunut
kaikkien mieleen, niin tuntuisi pieneltä pettymykseltä, jos se
näyttäytyisikin vain perättömäksi huhuksi.
Jääkää hyvästi, rakkaat vanhemmat. Sydämelliset terveiset kaikille
omaisille. Teidän teitä rakastava _Julius_.