Rakkaat vanhemmat.
Tällä kertaa on minulla enemmän kerrottavaa kuin tavallisesti. Me
olemme näinä viime aikoina eläneet sellaisessa hälinässä, että pääni on
aivan pyörällä. Keisarin käynti täällä on riistänyt elämän entiseltä
radaltaan.
Viime lauvantaina annettiin kaikille univormua kantaville ylioppilaille
käsky ilmoittaa, mitä heidän univormuistaan puuttui. Lista oli hyvin
naurettava. Useimmilta puuttui miekka ja hattu; useilla ei ollut edes
frakkia; eräs kirjoitti: minulla ei ole hattua, miekkaa, frakkia eikä
housuja; eräällä toisella ei ollut miekkaa eikä hattua; kolmannelta
puuttuivat "kaikki mahdolliset univormuvälineet". Eräs parooni, jonka
nimi listalla oli ilman paroonin arvonimeä, kirjoitti: "parooni
puuttuu".
Nyt alkoi oikea hattujen ja miekkojen takaa-ajo; mutta koko kaupungissa
ei ollut saatavissa kuin kolmisenkymmentä. Minä olin hyvällä mielellä,
sillä minun univormuni oli täydessä kunnossa.
Seuraavana päivänä me kokoonnuimme yliopiston juhlasaliin
vastaanottamaan korkeita vieraita. Toista sataa univormupukuista
ylioppilasta oli kuitenkin saatu kokoon; muut olivat tavallisessa
juhlapuvussa. Odotettuamme toista tuntia ja paleltuamme, sillä ovet
olivat selkosen selällään eikä kukaan saanut panna päällystakkia
ylleen, saapuivat he paikalle ja heidät otettiin äänekkäin
hurraahuudoin vastaan. Sitten keisari piti pienen puheen
venäjänkielellä, selittäen olevansa tyytyväinen yliopistoon sekä
lopuksi huomautti meille sitä vaaraa, joka uhkasi "yhteistä"
isänmaatamme. Hän lopetti seuraavin sanoin: Olen vakuutettu, että te,
jos siksi tulee, asetutte taistelevien riviin.
Vain harvat ymmärsivät tätä puhetta, mutta hurrattiin sittenkin.
Nordenstam tulkitsi keisarin puheen, ja vähäisen onnettomuutta
ennustavan vaitiolon jälkeen hurrattiin jälleen, mutta paljoa
laimeammin kuin ensiksi.
Iltapäivällä kokoontuivat taaskin kaikki ja me laulajat läksimme
palatsin pihalle ja lauloimme ensin "Eläköön armias" suomalaisin sanoin
ja sitten "Maamme"-laulun. Keisari tuli itse ulos ja kiitti
sydämellisellä ja ystävällisellä äänellä, ei yhtä vakavana kuin
aamupäivällä.
Illalla oli koko kaupunki tulitettu, Nikolainkirkko oli tornia myöten
lampuin valaistu. Kaunis oli myöskin yliopistorakennus, johon oli
kiinnitetty suuri kuultokuva; se esitti palavasta kaupungista kohoavaa
Phoenix-lintua. Sen alla oli latinankielinen kirjoitus: Tuhasta
nousseelle on keisari valmistanut tyyssijan. Varsin soma ajatus.
Tänä aamuna, kun puin päälleni, tuli professori Arppe luokseni ja
sanoi, että minun pitäisi laittaa itseni kuntoon lähteäkseni kello
9:ltä perintöruhtinaan luo. Panin siis koko komeuden ylleni ja läksin
määräajalla yliopistoon, missä tapasin 14 muuta ylioppilasta, 3
kustakin tiedekunnasta. Meidät otettiin erittäin ystävällisesti
vastaan. Perintöruhtinas lausui muutamia sydämellisiä ja hyväntahtoisia
sanoja meille ja antoi meidän jälleen mennä. Hän miellytti minua
suuresti. Hän näyttää sedältään perineen ystävällisen olemuksensa,
jolla hän voitti kaikkien sydämet. Kaarlo Slöör oli myöskin
joukossamme.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat, terveisiä kaikille rakkaille kotona.
Teitä rakastava _Julius_.