Rakkaat vanhemmat.
Näinä päivinä on elämä ollut hyvin kirjavaa. Kaunis kevätilma ja
suuriruhtinas Konstantin viekoittelivat sadottain ihmisiä kaduille.
Palatsia piirittää kaiken päivää taaja toimettomien katselijoiden
parvi, jotka tähystelevät ikkunoihin nähdäkseen edes vilahdukselta
häntä. Eilen minultakin kului koko aamupäivä kuljeskeluun keskellä
hälinää ja ihmisjoukkojen katselemiseen.
Kaupunki aikoi suuriruhtinaan kunniaksi panna toimeen tanssiaisia ja
muita huveja. Mutta hän kieltäytyi kaikesta ja sanoi, ettei sellainen
soveltunut nykyisiin vakaviin aikoihin. Täällä varustaudutaan täydellä
todella. Veistämössä rakennetaan kanuunaveneitä; uusia vallituksia
luodaan j.n.e.
Kaikki tämä, samoinkuin kaunis ilmakin, häiritsee hiukan lukuja ja
monta kertaa olen vain laiskotellut.
Mitä asuntoomme [kolme vuotta nuorempi Leopold veli tuli ylioppilaaksi
syksyllä 1854] ensi syksynä tulee, niin täytyy minun sanoa, ettei
meillä ole tilaa Arpella, vaikka nukkuisimme samassa vuoteessa. Sitä
paitsi voin suoraan tunnustaa, että minusta olisikin mieluisempaa, jos
voisimme asua itseksemme. Tullessani tänne olin hyvin iloinen
saadessani asunnon perheessä, sillä toivoin, etten sellaisessa paikassa
tuntisi olevani niin yksin. Mutta niinkuin kerroin teille, oli tämä
toive turha. Sillä asia on nyt kerta sellainen, etteivät Arpet voi
uhrata minulle paljon aikaa. Ja toisaalta on luonnollista, että toverit
arastelevat tulla minun luokseni. Sen vuoksi olen melkein aina yksin,
ja se käy ajoittain kuitenkin kovin ikäväksi, varsinkin kun olen
päässyt liiallisesta arkuudestani eroon ja minulla on suurempi tarve
kuin koskaan ennen vaihtaa ajatuksia muiden kanssa. Myöskin eräs toinen
tärkeä syy puhuu asian puolesta, se nimittäin, että tahtoisin oppia
pitämään itsestäni huolta. Olen usein tuuminut, mitenkähän myöhemmin
opin huolehtimaan itsestäni sekä muista, jos aina pysyn näin
epäkäytännöllisenä ja tottumattomana pitämään huolta jokapäiväisistä
asioista. Minä ilmaisen täten teille, rakkaat vanhemmat, ajatukseni ja
toiveeni ja toivon, että te hyväksytte ne, tai jollette sitä tee, niin
ainakaan ette pane pahaksi, vaikka puhunkin suuni puhtaaksi, niinkuin
aina tapani on ollut.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat, ja tervehtikää puolestani kaikkia
omaisiamme. Teitä hellästi rakastava _Julius_.
Paljon terveisiä Ahrenbergille ja pyytäkää, että hän lupauksensa
mukaisesti lähettäisi minulle suosituskirjeen rehtori Snellmannille.