Rakkaat vanhemmat.
Miten iloitsenkaan, että lähtöpäivä jo lähenee! Nyt on enää kolme
viikkoa jäljellä ja sitten -- sitten olen taas teidän luonanne. Älkää
kuitenkaan luulko, etten olisi tyytyväinen nykyiseen elämääni. Ei, niin
ei ole lainkaan laita; jollei ilmanala olisi niin inhottava, niin olisi
Helsinki minusta kaikkein mieluisin olinpaikka. Mutta onhan se
luonnollista, että kun ensi kertaa näin kauan olen ollut poissa kotoa,
kernaasti palaan sinne takaisin.
Toivottavasti siksi tulee kunnollinen keli. Täällä on tosin jo pari
kertaa satanut lunta, mutta lumi on heti taas sulanut. Eilen oli
pakkanen, ja tänään pyryää varsin lujasti. Kunpa tämä lumi pysyisi
maassa. Miten ihanaa olisi saada ajaa reellä kotiin.
Sunnuntaina ylioppilaat panivat toimeen näytöksen. Sisäänpääsymaksu oli
60 kop. ja paitsi taidenautintoa tarjottiin teetä ja punssia.
Professori Arppe kertoi, että siellä oli ollut erittäin hauska; minä,
ikävä kyllä, en voinut olla läsnä.
Lauvantaina myötiin huutokaupalla kaikki vanhentuneet ja epätäydelliset
teokset tai kaksoiskappaleet meidän tiedekuntamme kirjastosta. Kun
kansakunnat lakkautettiin, yhdistettiin kirjastot ja kirjat jaettiin
tieteitten mukaan eri tiedekunnille. Siten saatiin ääretön joukko
kaksoiskappaleita. Minäkin olin läsnä huutokaupassa ja ostin muutamia
kirjoja, joita myöhemmin tulen tarvitsemaan. Vanhemmat kirjat olivat
hyvin halpoja; ostin kolme kirjaa 25 kop. hop. Gyllenhalin Insecta
Svecica, teos, jota ei nykyään enää saa kirjakaupoista ja jonka hinta
on 5-6 ruplaa hop., maksoi minulle 1 Rup. 37 kop. Toiset sen sijaan
nousivat varsin korkeihin hintoihin, niinpä Humboldtin "Kosmos" maksoi
5, 6, 7, Rupl. hop. Sitä en kuitenkaan ostanut, koska isällä on se.
Talvella aion ruveta lukemaan "Kosmosta". Humboldtin "L'Asie centrale"
on minulla lainana kirjastosta ja ensimäisen osan olen lukenut. Mutta
enpä luule, että se äitiä miellyttäisi. Paikottain siinä on kylläkin
mielenkiintoisia historiallisia tietoja. Mutta suurin osa voi huvittaa
vain mineralogia. Sillä se ei ole mikään matkakertomus, niinkuin äiti
oletti; vaan mineraloginen ja maantieteellinen kuvaus Keski-Aasiasta.
Historiallista ja etnografista puolta kosketellaan vain ohimennen.
Toista osaa en aio lukea, en ainakaan ennenkuin olen hiukan lukenut
mineralogiaa.
Vähällä olin unohtaa kiittää sinua, äiti kulta, rinkeleistä. En ollut
uskoa silmiäni kun luin kirjeesi. Että sinä, äiti kulta, saattaisit
olla uskoton periaatteillesi, en olisi koskaan uskonut. Muuten kiitän
sinua noin tusinan toverini puolesta, sillä kahdessa päivässä
lähetyksesi oli tullut ja mennyt. Monet moittivat tuhlaavaisuuttani ja
arvelivat, ettei minun olisi tarvinnut jakaa niitä muille, vaan
kernaammin säästää vain muutamille ystävilleni ja itselleni. Mutta
täten tuotin iloa useille, jotka eivät koskaan olleet nähneetkään
Viipurin rinkeleitä.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhempani. Toivoen pian näkeväni teidät lähetän
terveiseni kaikille. Teidän _Julius_.