Rakas isä.
Kiitos kirjeestäsi. Vastikään päätin vihdoinkin käydä visiiteillä,
sillä tähän asti olen ollut liian laiska lähteäkseni iltasin
huoneestani kosteaan, kylmään ilmaan huvituksen haussa.
Mutta kun viikko toisensa jälkeen kului ilmojen parantumatta, niin
läksin kerran Borgströmeille[11] käymään. Siellä minut otettiin
erittäin ystävällisesti vastaan ja ilta kului hyvin hauskasti. Mieliala
olisi ollut vieläkin iloisempi, jollei talossa olisi ollut sairasta.
Yhdellä nuoremmista pojista on näet selkäydintauti ja hänen
elinvoimansa kuluu vähitellen loppuun.
Pari päivää sitten kävin myöskin Ascholinien[12] luona. Heillä ei tosin
ollut yhtä paljon nuorisoa kuin Borgströmeillä, mutta siellä oli
sittenkin erittäin hauska.
Nordmannin luona olen useasti käynyt. Professori näyttää olevan
intresseerattu minusta. Minä pidän yhä enemmän tuosta hauskasta
vanhuksesta. Hän kuuluu yleensä niihin professoreihin, joista pidetään
paljon, sillä hän seurustelee enemmän kuin muut professorit
ylioppilaiden kanssa.
Minulla on nykyään varsin paljon työtä. Olen lainannut kirjastosta
Humboldtin kuvauksen Keski-Aasiasta, vaikka en vielä ole päässyt siinä
hyvinkään pitkälle, sillä en voi uhrata paljon aikaa sen lukemiseen.
Ensi alussa täällä en tiennyt lainkaan miten tappaa aikaani; nyt
sitä vastoin toivoisin, että minulla olisi puolta enemmän aikaa
käytettävänäni. Hyvin hitaasti edistyn eläinten täyttämistaidossani,
mutta edistyn sittenkin. Nyt osaan jo toisen avutta kutakuinkin nylkeä
elukan.
Samoin on piirustuksenkin laita. Olen saanut ensimäisen piirustukseni,
jäljennöksen eräästä päästä. Ääriviivat ovat jokseenkin onnistuneet,
mutta varjostus, niinkuin tavallisesti on kehnoa. Nyt olen alottanut
piirtää erästä Wrightin lintua. Tänä lukukautena en alota
laboratoriotöitä, sillä: Qui trop embrasse, mal étreint. [Ken liiaksi
tavoittaa, vähän kiinnittää]
Voi hyvin, rakas isä. Terveisiä äidille, siskoille ja kaikille muille
rakkaillemme.
Sinun _Julius_.
Lauvantaina 5 p. marraskuuta 1853.
Rakkaat vanhemmat.
Miten iloitsenkaan siitä, että aika lähenemistään lähenee, jolloin
pääsen täältä lähtemään palatakseni jälleen teidän luoksenne. Minä alan
nyt jo laskea päiviä, jotka vielä ovat jäljellä, ja joka ilta
maatapannessani ajattelen: taaskin yksi päivä vähemmän.
Älkää kuitenkaan luulko, että minulla olisi koti-ikävää, niinkuin
alussa. Ei, vaikkapa minun nyt sallittaisiin matkustaa, niin suoraan
sanoen jäisin kernaammin tänne. Mutta kun oikea aika tulee, niin lähden
sitä suuremmalla ilolla.
Aika kuluu monissa toimissani niin nopeasti, että minun täytyy alati
ihmetellä, kun herätessäni aamulla taaskin kuulen kirkonkellojen soivan
ja ilmaisevan, että on sunnuntai. Viime viikot ovat tosiaankin kuluneet
kuin unessa. Siksi ei teidän tule ihmetellä, etten pidä aikana enkä
minään jäljellä olevaa viittä viikkoa ja muutamia päiviä. Kunhan vain
siksi saisimme kylliksi lunta, jotta hurja joukkomme helpommin voisi
hajaantua yli koko maan. Toistaiseksi ei talvi kuitenkaan näytä tekevän
tuloaan. Ilma on alati lämmintä, sumuista, sateista. Kerran oli sumu
niin paksua, että kun tulin kotiin ja aioin asettaa kelloni
kirkonkellon mukaan, kirkontorni oli kokonaan kadonnut, ja aluksi
luulin, että olin vain uneksinut kirkontornin täällä olleenkaan.
Kaupunkimme on nykyään täynnä roistoväkeä. Koko rääveliläinen laivasto
on näet sijoitettuna tänne. Herrat upseerit käyttäytyvät sangen
siivottomasti. Vastikään sai rehtori kirjeen kreivi Armfeltilta, jossa
tämä pyytää häntä varoittamaan ylioppilaita ryhtymästä tappeluihin
näiden kanssa, koska siitä voisi olla vaikeita seurauksia koko
yliopistolle. Ymmärrättehän te, miten surulliselta tuntuu, kun koko
yliopiston etu, niin ehkäpä sen olemassaolokin! -- riippuu muutamien
päihtyneiden hurjistelijoiden käytöksestä. Sillä Jumalan kiitos,
tavallisesti asian laita ei sittenkään ole niin paha kuin miltä
näyttää. Ne, joita juomingit ja senkaltaiset raa'at huvitukset
miellyttävät, ovat sittenkin vain poikkeuksia, joita toverit
halveksivat ja säälivät. Ylioppilaiden keskuudessa vallitsee yleensä
vakava henki, ja jos annettaisiin toveruushengen vapaasti kehittyä,
niin siveellisyys ei siitä ainakaan kärsisi haittaa. Ennen vallitsi
ankara siveyden laki kansakunnissa ja niillä oli oikeus erottaa
joukostaan kunniaton toveri. Mutta nykyään, kun tuo oikeus on niiltä
riistetty, koettavat ne vaikuttaa kirjoituksillaan viikkolehdissään.
Mutta jääkää nyt hyvästi, rakkaat vanhemmat, tervehtikää rakkaita
omaisia. Teidän teitä rakastava
_Julius_.
(Stud. phys.-math.)