Oma rakas äiti.
Sydämellinen kiitos pitkästä kirjeestäsi. Minusta tuntui, lukiessani
sinun toivotuksiasi, ikäänkuin mielikuvitukseni olisi loihtinut eteeni
kangastuksia tuhansine kaukaisine kuvineen, jotka niin usein liitävät
silmieni ohitse. Luonnontutkijana saada matkustaa vieraissa maanosissa
on aina ollut hartain ja salainen toiveeni, -- jota en kuitenkaan ole
uskaltanut ilmi tuoda, koska pelkäsin teitä, rakkaat vanhempani,
surettavani, jos tunnustaisin haluni palavan niin kauaksi kotoa. Mutta
kun sinä, rakas äiti, toivot samaa kuin minäkin, ja isä luultavasti ei
myöskään ole sitä vastaan, niin voinen ilmaista myös haluni.
Ehkäpä tämän tuuman toteuttaminen ei olekaan niin kaukainen kuin sinä
luulet. Parin vuoden kuluttua lähetetään luultavasti taaskin retkikunta
Lappiin. Silloin voin jo olla maisteri ja liittyä siihen.
Olen tutustunut täällä erääseen mieheen, joka on oleskellut kolme
vuotta venäläis-amerikkalaisissa siirtoloissa ja tuonut mukanaan
kaikenlaisia kokoelmia. Minä autan häntä purkamaan hänen
hyönteislaatikoitansa, puhdistamaan hyönteisiä ja panemaan ne
neuloille. Siitä hyvästä saan 150-200 eri kovakuoriaislajia Sitkasta,
Kaliforniasta, Ochotskista ja Sandwichs-saarilta. Hänellä on sitä
paitsi simpukoita, nilviäisiä, lintuja, yleensä kaikenlaista tavaraa.
Enimmäkseen hän on työskennellyt mineralogian alalla ja tuonut mukanaan
myöskin eri kivilajeja. Hän on herättänyt minussa halun koota ja siihen
minä ryhdyn ensi kesänä.
Ilma on täällä suorastaan inhottava. Joka päivä niin paksua sumua,
ettei näe selvästi 30 askeleen päähän. Onkohan tänä syksynä kaikkialla
samaten, vai helsinkiläinen kuuluisa ilmanalako siihen on syynä?
Minun täytyy kuitenkin joka päivä kunnolla kävellä tässä ilmassa, sillä
en siedä muuten paljoa istumista kirjoituspöydän ääressä.
Nyt täytyy minun kuitenkin lopettaa, sillä minulla ei ole aikaa
kirjoittaa pitemmältä. Sinun pitää suoda anteeksi, vaikkei kirjeeni
olekaan yhtä pitkä kuin sinun omasi.
Voi hyvin, rakas äiti. Tervehdi kaikkia sydämellisesti.
Sinun _Julius_.
Suutele sisaria puolestani ja sano, etten tällä kertaa mitenkään ennätä
heille kirjoittaa.