— Mutta teillä on kiire, — kiire kotiin. Kiitos että tulitte!
Vänrikin pää painui syvään. Hänen kätensä liikkeetkin ilmaisivat
hellyyttä, kun hän tarttuen Dimitri Groscheffskyn vasempaan käteen
kunnioittavasti painoi sen huulilleen, Sitte hän kääntyi ja kiiruhti
pois.
* * * * *
Oikeasta poissilvotusta käsivarrestaan ei Dimitri sen jälkeen puhunut,
ennenkuin häntä kuljetettiin kotimaata kohden. Hän oli sillä matkalla
entistäänkin iloisempi ja tartutti iloa koko ympäristöönsä. Kuitenkin
häntä yleisesti säälittiin hänen käsivartensa tähden. Hänhän vielä oli
nuori, ja käsivarsi sattui, olemaan oikea.
— Se nuori, voimakas käsi olisi vielä voinut tehdä paljon hyvää, sanoi
säälivästi sisar junassa, joka kuljetti palaavia läpi Suomen.
— Minä näin ystävän kasvot vihollisessani. Se ratkaisi asian.
Sisar, jolla oli rinnallaan punainen risti, merkki rakkaudesta, joka
antoi henkensä ihmisten edestä, ei häntä ymmärtänyt. Mutta hän hymyili,
sillä Dimitri Droscheffskyn hymyilyyn täytyi vastata.