Kun sali kello kolmen seudussa aamulla tyhjeni istuin minä vielä pianon
ääressä soittaen en tiedä mitä mieletöntä säveltä, jota säesti ulkona,
kaukaisuudessa kohiseva _upa-upa_.
Olin yksin vanhan kuningattaren kanssa, joka oli jäänyt istumaan
suureen, kultaiseen nojatuoliinsa miettivänä ja liikkumattomana. -- Hän
oli synkän, epämuotoisen jumalan kuvan näköinen, vielä kesyttömällä
ylellisyydellä koristettuna.
Pomarén salilla oli tuo tanssiaisten jälkeinen surullinen ulkonäkö:
suuri epäjärjestys, suuri tyhjä sali ja yötuulen tuivertamat kynttilät
sammumaisillaan haarukoissa.
Kuningatar nousi vaivaloisesti ylös poimuisessa, kirjaillussa
samettihameessaan -- Hän näki Rarahun vaieten seisovan oven vieressä.
-- Hän ymmärsi ja pyysi häntä tulemaan sisään.
Rarahu astui eteenpäin -- -- -- arkana, silmät maahan luotuina, ja
lähestyi kuningatarta -- Ilmestyen tanssiaisten jälkeen tähän tyhjään
saliin, tässä hiljaisuudessa, valkeine, musliinisine laahushameineen,
paljaine jalkoineen ja valtoimine hiuksineen ja valkoisine
gardeniaseppeleineen -- silmät kyyneleiden suurentamina -- oli hän kuin
hengetär, kuin ihana, yöllinen näky.
"Sinulla on epäilemättä jotain sanottavaa minulle, Loti. Sinä kai
pyytäisit minua pitämään huolta hänestä?" sanoi vanha kuningatar
hyväntahtoisesti. "Mutta minä pelkään, ettei hän tahdo .."
"Madame", vastasin minä, "hän lähtee huomenna Papeuririin
ystävättärensä Tiahuin vieraaksi. -- Pyydän teitä, ettette hylkäisi
häntä siellä, ettekä täälläkään. Häntä ei enää tulla näkemään
Papeetessa."
"Ah!" -- -- -- sanoi kuningatar karulla, hämmästyneellä äänellään ja
nähtävästi liikutettuna. -- -- -- "Se on hyvä, lapseni; sen on
hyvä -- -- -- Papeetessa menisit sinä hyvin pian hukkaan -- -- --"
"Niin, lapsikulta", sanoi hän. "Sitä lähtöä ei saa lykätä tuonnemmaksi.
-- Jos sinun valmistuksesi, niin kuin minä luulen, eivät vie pitkää
aikaa, tahdotko lähteä jo tänä aamuna, hiukan auringon nousun jälkeen,
seitsemän tienoissa, vaunuissa, joissa miniäni Moe lähtee? Moe menee
Atimanaoon noustakseen siellä laivaan, joka vie hänet Raiateaan, hänen
alueelleen. -- Te vietätte ensi yön Maraa'ssa ja huomenaamuna te
tulette Papeuririin, minne vaunut ohikulkiessaan jättävät sinut."
Rarahu hymyili kyyneltensä läpi, sillä tuo ajatus täytti hänen mielensä
lapsellisella ilolla, ajatus, että pääsisi lähtemään Moe kuningattaren
seurassa.
Rarahun ja Moen välillä oli salainen sielujen sukulaisuus; -- omituisen
onnettomina ja murtuneina oli heillä molemmilla sama luonne, sama
käytöstapa ja sama viehkeys.
Rarahu vastasi, että hän olisi valmis. Pikku raukalla ei tosiaan ollut
muuta mukaansa vietävää kuin muutamia erivärisiä musliinihameita -- ja
vanha, uskollinen harmaa kissansa -- -- --
Ja me sanoimme hyvästit Pomarélle puristaen koko sydämemme lämmöllä
hänen vanhoja, kuninkaallisia käsiään. -- Prinsessa Ariitéa, joka
oli taas tullut salonkiin, saattoi meitä tanssiaispuvussa puutarhan
portille saakka. Hän sanoi Rarahulle niin suloisia, lohduttavia sanoja
kuin sisarelle -- -- -- Ja me laskeuduimme rannikolle viimeistä
kertaa -- -- --